HS:n lähdesuojaa vartioi henkilö, jonka nimeä ei kerrota julkisuuteen

Poliisi ei ole toistaiseksi alkanut vielä tutkia aineistoa, jonka se takavarikoi Helsingin Sanomien toimittajan kotoa viime sunnuntaina.

Asunnosta takavarikoitiin muun muassa tietokone ja puhelimia sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat oli julkaissut Puolustusvoimien Viestikoekeskusta koskevan jutun.

Kotietsintä sai alkunsa, kun Helsingin Sanomien toimittaja oli pyrkinyt tuhoamaan tietokonettaan vasaralla ja joutui soittamaan paikalla palokunnan. Paikalle tuli myös poliisipartio.

Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja määräsi välittömällä kiireellisyysperusteella asuntoon erityisen kotietsinnän. Sen tekemistä ei poliisin mukaan voinut viivyttää, sillä poliisilla oli syytä epäillä, että kellarissa oli pyritty tuhoamaan käynnissä olevaan esitutkintaan mahdollisesti liittyvää aineistoa.

Kotietsinnällä takavarikoidut tavarat laitettiin sinettipusseihin ja vietiin poliisin tiloihin. Tekniset tallennusalustat, kuten tietokoneet ja puhelimet kopioidaan myöhemmässä laite-etsinnässä teknisten tutkijoiden toimesta luettavaan muotoon.

Toinen tutkinnanjohtajista, rikostarkastaja Janne Järvinen keskusrikospoliisista kertoo, että seuraavaksi poliisi sopii aineiston läpikäymisestä erikseen määrätyn etsintävaltuutetun kanssa.

Etsintävaltuutettu on käytännössä asianajaja tai julkinen oikeusavustaja. Koska etsintä määrättiin kiireellisenä tutkinnanjohtajan määräyksellä, myös etsintävaltuutetun määräsi poliisi.

Etsintävaltuutetun tehtävä on käytännössä huolehtia siitä, että esimerkiksi lähdesuojan alainen tieto, josta etsinnän kohteella on oikeus tai velvollisuus kieltäytyä todistamasta, ei esitutkinnassa vaarannu.

– Aineistoa tutkitaan yhdessä etsintävaltuutetun kanssa sovittavalla tavalla, Järvinen sanoo.

Poliisi voi nähdä aineiston, mutta ei välttämättä hyödyntää sitä

Jos etsintävaltuutettu ja poliisin tutkinnanjohtaja ovat erimielisiä siitä, voidaanko aineistoa hyödyntää tutkinnassa vai ei, aineisto sinetöidään ja hyödyntämiskieltokysymys viedään tarvittaessa käräjäoikeuden arvioitavaksi. Jos kiistaa ei tule, ei käräjäoikeuttakaan tarvita.

– Tutkinnanjohtajan tulee lähtökohtaisesti myös pystyä tutustumaan aineistoon, jotta hän ylipäätään voi muodostaa oman näkökannan siitä, kohdistuuko tiettyyn asiaan tai tietoon esimerkiksi hyödyntämis- tai todistamiskieltoa. Normaalissa kotietsinnässä ja takavarikkotilanteessa poliisi tekee tästä arvion virkavastuulla ilman etsintävaltuutettua. Tässä ei ole poliisille siten mitään uutta tai ihmeellistä, Järvinen sanoo.

Kysymys ei poliisin mukaan ole välttämättä siitä, että poliisi ei pääsisi käymään läpi toimittajan aineistoa, vaan kyse on vain siitä, voiko poliisi hyödyntää materiaalia ja liittää sen esitutkintamateriaaliinsa.

Järvisen mukaan tutkinnanjohtaja voi toisaalta luottaa valtuutetun arvioon myös aineistoa näkemättä.

– Yhteistyössä sovitaan, miten mennään. Tähän ei voi antaa kategorista vastausta, mitä aineistoon liittyvää poliisi näkee ja mitä ei.

Millä perusteilla etsintävaltuutetun henkilöllisyyttä ei sitten voida kertoa julkisuuteen?

– Sitä ei kerrota tässä vielä. Etsintävaltuutettuhan ei voisi kommentoidakaan tätä asiaa. Hän on puolueeton toimija siinä epäillyn ja esitutkintaviranomaisen välissä, Järvinen sanoo.