Teatteriviikonlopun suurimpiin haasteisiin kuuluivat alati muuttuvat tilanteet, joissa kokelaiden paineensietokyky joutui kovalle koetukselle. Kokelaat, jotka eivät pystyneet parhaaseen suoritukseen paineen alla, karsiutuivat kilpailusta pois ensimmäisinä.
Viikonlopun ensimmäinen haaste, kuorolaulu, koitui yli kahdenkymmenen kilpailijan kohtaloksi.
Ann-Sofie Sakko oli yksi teatteriviikonlopun ensimmäisistä lähtijöistä. Hänen esityksensä ei sulattanut tuomariston sydämiä.
- En päässyt jatkoon, mutta en ole siitä surullinen tai vihainen. Tein parhaani, tai en ehkä parastani, mutta se ei vain riittänyt.
Ann-Sofiella oli suomalaiset vanhemmat, mutta hän asui Ruotsissa. Vanhempien ansiosta hän tunsi itsensä hyvin suomalaiseksi. Kotona odottavat kannustajajoukot halusivat Ann-Sofien osallistuvan suosittuun laulukilpailuun, mutta neitosen rahkeet eivät lopulta riittäneet teatteriviikonloppua pidemmälle.
Hän uskoi tuomariston lopulta huomanneen sen, ettei hän halunnut tarpeeksi kovasti Idoliksi.
- Mä luulen, että jury huomasi, etten mä halua tätä täysimääräisesti. Niin kuin ne huomasi sen ensimmäisissä koelauluissakin, kun ne sanoi, että mun pitää antaa enemmän.
- Ne näki, etten mä oikein pala, Ann-Sofie jatkoi.
Hän aikoi palata hyvillä mielin takaisin ohjelmaemännäksi risteilylaivalle. Laulut jatkuisivat tavalla tai toisella tulevaisuudessakin, sillä Idols-matka oli tuonut rutkasti uusia ja mukavia kokemuksia eteen.
- Herranjumala, ei se nyt tähän jää. Varsinkaan kun en päässyt jatkoon, Ann-Sofie tuumi luottavaisena.
Toinen ensimmäisten joukossa paikalta poistunut kilpailija oli Turun koelauluista läpi päässyt Antti Salmela. Mies pakkasi reppuaan sekavin miettein, sillä Anttiin tutustuneet kokelaat olivat ihmeissään nuorukaisen putoamisesta. Antti ei vielä itsekään oikein tajunnut asiaa.
- Ehkä se ei ole itselle vielä oikein uponnut, mutta eihän tämä kuitenkaan ole maailmaa kaatavaa. Mulla on mahdollisuuksia tulla vielä uudestaan, jos siltä tuntuu, Antti pohti.
Nuorukainen oli pienen ihmettelyn jälkeen kuitenkin tyytyväinen suoritukseensa. Äänen harjoittaminen oli hänellä vielä lapsenkengissä, koska ensimmäiset laulutunnit oli otettu vasta kuukausi sitten.
- Jos mä olisin tältä päivältä päässyt jatkoon, työt olisivat palkinneet jo tänään, mutta nyt sitä palkintoa joutuu odottamaan vähän pidempään, Antti tuumi.
Hän ei pitänyt mahdottomana ajatuksena osallistua kilpailuun uudelleen, päinvastoin. Itse asiassa nuorukainen oli lähes varma siitä.
- Mikään ei mua estä. Herranjumala tämä oli aivan mahtava juttu, kunhan vaan löytäisi oikein sellaisen sielunsa kappaleen.
Antti suunnitteli jo katsovansa ja keräävänsä itselleen sopivia kappaleita hyvissä ajoin, jotta voisi sitten seuraavan koitoksen edessä valkata niistä vain parhaimmat. Arki ja todellisuus tulivat kuitenkin pian takaisin mieliin.
- Nyt mä olen vain iloinen kavereiden puolesta, ei mun kannata ihteäni surkotella. Kuten sanoin tämä ei maailmaa kaada, mun elämä on tosi hyvää ja palkitsevaa tällä hetkellä muutenkin, Antti tuumi reppu selässään.