Painija Pertti Ukkola paini tiensä suomalaisten sydämiin Montrealin olympialaisissa vuonna 1976, kun hän voitti kultaa kreikkalais-roomalaisen painin 57-kiloisten sarjassa. Ukkola toimii edelleen aktiivisesti painin parissa ja seuraa silmä tarkkana Jarkko Ala-Huikun otteita Pekingin olympialaisissa.
Pertti Ukkola, millaisina pidät Jarkko Ala-Huikun mahdollisuuksia näissä olympialaisissa?
- EM-kisoissa Jarkko paini erinomaisesti ja osoitti mestaruudellaan olevansa hyvässä vireessä. Nyt taso toki kovenee, kun mukaan tulevat mm. Yhdysvaltojen, Korean ja Japanin painijat. Jarkon sarja on kovatasoinen, mutta jos kaikki menee täysin nappiin, niin yllätyssaumat ovat olemassa. En pidä mitalia täysin mahdottomana tavoitteena.
Millainen on muuten Suomen painin tila tällä hetkellä?
- Amatöörien on vaikea laittaa ammattilaisille kampoihin. Yhden pienen maan resurssit ovat varsin rajalliset. On melkoista tuurin kauppaa, että joku nuori lahjakas urheilija valitsee juuri painin harrastuksekseen ja jaksaa panostaa siihen pitkäjänteisesti.
Millaisia odotuksia sinulla on muuten olympialaisten suhteen. Kuinka monta mitalia Suomi Pekingistä saalistaa?
- Veikkaisin kolmea. Parhaat mitalimahdollisuudet ovat keihäänheittäjillämme. Luotto Tero Pitkämäkeä ja oman kaupungin Tero Järvenpäätä kohtaan on kova.
Ketkä suomalaiset saattavat Ala-Huikun ohella yllättää?
- Ammunta on sellainen laji, jossa usein on tullut yllätyksiä. Pidänkin sitä yhtenä mahdollisena lajina, josta Suomelle voisi tulla mitali.
Kuinka ahkerasti aiot itse Pekingin kisoja seurata?
- Kyllä kisalähetysten katseleminen on päivän kohokohta. Olen aina tykännyt seurata paljon urheilua ja päivä muodostuu usein sen ympärille.
Oman painiurasi kohokohta taisi olla Montrealin olympiakulta vuodelta 1976?
- Luonnollisesti. Kyllähän se olympiakulta on sellainen asia, josta urheilijat haaveilevat. Kova työ sai palkinnon.
Missä vaiheessa Montrealin kisoja tuli sellainen tunne, että tässähän saattaa pärjätä?
- Ensimmäisissä otteluissa sitä tietysti mietti, että onko kaikki mahdollinen tullut tehtyä. Onko harjoittelut oikein ja onko valmistautuminen mennyt siten kuin olisi pitänyt. Kisojen edetessä huomasin, että nämä seikat ovat kunnossa. Itseluottamus kasvoi, mitä pidemmälle kisat etenivät.
Olit myös mukana Münchenin olympialaisissa vuonna 1972 ja Moskovassa vuonna 1980. Millaiset muistot noista kisoista sinulle jäi?
- Müncheniä muistellessa ensimmäinen mieleen tuleva asia on olympiakylässä suoritettu terrori-isku israelilaisia vastaan. Se sekoitti kisoja ja sekoitti myös minun painini. Kisoihin tuli terrori-iskun vuoksi yksi välipäivä ja se sotki valmistautumistani. Punnitus meni pieleen ja kisat jäivät yhteen otteluun.
- Moskovan kisat menivät pilalle sairastelujen vuoksi. Olin kyllä muuten hyvässä kunnossa, mutta sairastelin koko sen kesän. Siksi painit menivät Moskovassa penkin alle.
Teksti: Jukka Malm
(MTV)