Tänään 70 vuotta täyttävä Pentti Matikainen kertoo MTV Urheilun haastattelussa joutuneensa käsittelemään HIFK:sta vuonna 2008 tulleita potkuja vuosien ajan ennen kuin pystyi edes astumaan Nordenskiöldinkadun halliin.
LUE MYÖS: Pentti Matikainen näpäyttää Pasi Nurmista Pelicans-lähdöstään – "ketterä" ei ole ainoa sana, joka kuvaa seuran nykyjohtoa
Matikainen joutui lähtemään HIFK:n toimitusjohtajan paikalta keväällä 2008. Tapaukseen liittyi sotku, jossa kokenut valmentaja oli juuri muutamaa päivää aiemmin todistanut oikeudessa Jere Karalahden huumejutussa. Seura ei myöntänyt potkujen liittyvän tapaukseen.
Paine oli jatkunut jo syksystä lähtien joukkueen heikkojen esitysten takia. Lopulta lähtö tuli puheenjohtaja Harri Tuohimaan kertomana ilman perusteluita.
Matikainen oli joutunut aiemmin muun muassa jättämään Suomen maajoukkueen vuoden 1993 MM-kisojen epäonnistumisen jälkeen, mutta tämä kerta osoittautui vielä kovemmaksi kolaukseksi.
– Ja varsinkin, kun se ei tullut valmentajan pestistä. Silloin, kun vedät nimen alle valmentajasopimukseen, tiedät, että luontaisetuna olet (joka) aamu lähempänä sitä, että tulee potkut, Matikainen kertoo 12 vuotta myöhemmin.
– Se oli paljon raskaampi, että toimitusjohtajana sain potkut. Se kirpaisi paljon syvemmältä kuin se, että sain maajoukkueen päävalmentajan paikalta potkut.
Kaikki HIFK-tavara sai lähteä
Tarinan mukaan irtisanominen otti Matikaisella niin koville, että hän hankkiutui eroon kaikesta HIFK:sta muistuttaneesta omaisuudestaan.
– Joo, kyllä. Ja nyt, kun niitä jostakin mökin kätköistä löytyy, niin vaikka tilanne on sillä tavalla väljähtänyt, olen jakanut kyllä edelleenkin välittömästi pois ja heittänyt herjaa, että ihottuma tulee noista tavaroista. En voi käyttää, enkä pitää, Matikainen myöntää.
LUE MYÖS: Jari Kurri nousi sekavasta ulosajosta ikonisen Ruotsi-voiton takuumieheksi – "Käytiin hakemassa suihkusta takaisin peliin"
Kyse ei ollut hänen mukaansa katkeruudesta, mutta potkut ottivat Matikaisen mukaan niin koville, että oli parempi pysytellä sivussa. Lähtö toimistolta oli kipeä myös ihmissuhteiden kannalta, vaikka osa kontakteista säilyikin.
– Silloin se oli niin kirvelevä paikka. Joku ei ymmärtänyt, kun pidin X vuotta väliä, etteivät saranat Nordenskiöldinhallin ovissa kuluneet minun takiani.
– Kaverit yrittivät sanoa, että eihän se halli ole tehnyt sinulle mitään. Sanoin, että siihen liittyy niin paljon tunnetta ja kaikkea, että parempi nyt antaa sen tilanteen olla toistaiseksi, Matikainen toteaa.
– Ehkä se nyt on nollaantunut siinä mielessä. Ja minulla on edelleen tosi hyviä ihmissuhteita IFK-ihmisiin, mutta se oli enemmän kuin kova paikka.