Seksuaalivähemmistöjen parisuhdeväkivallasta ei ole tehty Suomessa juurikaan tutkimusta.
– Parisuhdeväkivallan tutkimuskentällä tätä (perheväkivaltaa) on tavallaan usein käsitelty naisiin liittyvänä ongelmana. Siinä on ehkä jotain perusteita sen takia, että naisia kuolee vakavimman väkivallan uhreina miehiä enemmän, sanoo Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkijatohtori Karoliina Suonpää STT:lle.
Lue myös: Tämä kaikki ex-kiekkoilija Janne Puhakan traagisesta kuolemasta tiedetään
Toisaalta sukupuolivähemmistöön kuuluvat parit puuttuvat puuttuivat pitkään virallisista tilastoista myös siksi, että samaa sukupuolta olevien parien yhteiskunnallinen tunnustaminen on kehittynyt viiveellä.
– Meidän käyttämään Henkirikostietokantaan poliisi on toki jo aiemmin voinut kirjata oman arvionsa siitä, että millainen suhde uhrilla ja tekijällä on ollut.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Johanna Hietamäki kertoo, että erään kansainvälisen tutkimuskatsauksen perusteella vaikuttaisi, että samaa sukupuolta olevilla kumppaneilla parisuhdeväkivaltaa esiintyy joko yhtä paljon tai hieman enemmän kuin eri sukupuolta olevien parisuhteissa.
Parisuhdesurmia näyttäisi esiintyvän enemmän miesten kuin naisten välisissä parisuhteissa.
Suonpää näkee mahdollisena, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten voisi olla keskimääräistä vaikeampi hakea väkivallan vuoksi apua.
– Voi olla, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on enemmän vaikeita kokemuksia virallisista instituutioista. Tällainen kokemus voisi entisestään vaikeuttaa avun hakemista.
Myös Hietamäki tuo esiin, että seksuaalivähemmistöillä voi olla pelko siitä, miten ammattilaiset kohtaavat heidät.