Pakko-oireisessa häiriössä ahdistus ottaa vallan ajatuksista

Kun pakko-oireista henkilöä ahdistaa, hän yrittää torjua pelkoa herättäviä ajatuksiaan, olla välittämättä niistä tai neutraloida niitä toisilla ajatuksilla tai pakonomaisilla teoilla. Jos pelkona on esimerkiksi oven auki jääminen, henkilö saattaa tarkistaa uudelleen ja uudelleen, ettei ovi jäänyt lukitsematta.

Pakkotoiminnat tai pakkoajatukset ovat häiriölle ominaisia. Pakkoajatukset ovat toistuvia mieleen tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, eivät vain liiallista arkielämän asioista huolehtimista.

Tavallisimpia pakkoajatuksia ovat esimerkiksi:

– Pakonomainen epäily esimerkiksi siitä, onko liesi jäänyt sammuttamatta tai ovi lukitsematta

– Pelot tautien tarttumisesta kätellessä tai esineitä kosketellessa

– Pakonomainen symmetrian tarve tai liioiteltu tarve pitää esineet täsmälleen tietyssä tarkassa järjestyksessä

– Itsepäiset pelot sairauksista

– Seksuaaliset ja aggressiiviset pakkoajatukset, joille on ominaista esimerkiksi vastustamattomalta tuntuva halu lyödä toista ihmistä, huutaa ääneen sopimattomassa paikassa tai ajatuksiin itsepäisesti tunkeutuvat seksuaalisesti rivot mielikuvat

Pakkotoiminnat ovat luonteeltaan toistuvaa, pakonomaista ja kyseisessä tilanteessa tarpeetonta tai suhteetonta käytöstä, esimerkiksi:

– Käsien pesu

– Lukitsemisen tarkastaminen

– Esineiden järjestely

– Mielessä tapahtuvaa toimintaa, kuten rukoilu, laskeminen tai sanojen hiljainen toistelu

Normaalia vai neuroottista?

Pakko-ajatuksista kärsivä hakee toimintojen toistamisellaan turvallisuutta. Erikoispsykologi Tuomo Tikkanen korostaa asioiden varmistelun olevan hyvin tavanomaista. Se, että tarkistat lieden muutaman kerran ennen nukkumaanmenoa, tai varmistat, että tulihan ulko-ovi lukkoon, ovat normaalielämän ilmiöitä.

– Niissä ei ole mitään sairasta. Ihminen haluaa varmistaa, että ovathan asiat kunnossa. Lievä varmistelu kuuluu elämään. Evoluution kuluessa ihminen on oppinut varmistamaan turvallisuutensa monin tavoin, Tikkanen muistuttaa.

Varmisteluoireet ovat reaktioita normaaliin elämään. Stressi saattaa lisätä pakko-oireita. Jos elämä on erityisen stressaavaa, ihminen on helposti enemmän huolissaan kuin mitä hänen tarvitsisi olla. Kun tarkistelu ylittää tietyn rajan, se alkaa häiritä ihmistä itseään. Vakavissa pakko-oireissa ihminen tarvitsee apua. Jos hän ei voi esimerkiksi lähteä mihinkään, koska pelkää koskea ovenkahvoihin bakteerien tähden, pesee käsiään jatkuvasti tai tarkistaa suhteettoman usein erilaisia asioita, elämä muuttuu vaikeaksi.

– Lievät pakkoajatukset terveemmissä muodoissaan ovat sellaisia, että ihminen tietää itsekin, etteivät pelon aiheet ole todellisia. Jos alkaa uskoa pelkojensa toteutuvan ja ajatus tuntuu niin ahdistavalta, että on lähdettävä esimerkiksi kesken työpäivän tarkistamaan jotain, täytyy hakea apua, Tikkanen sanoo.

Tikkanen suosittelee käymään psykologin ja lääkärin vastaanotolla.

– Pakko-oireita on syytä tutkia puhumalla. Mihin pelot oikein liittyvät? Usein juuri tietyntyyppiset asiat huolettavat. Pakko-oireita lievittämään on kehitetty myös hyvää lääkitystä ja niistä on neuvoteltava lääkärin kanssa, Tikkanen kertoo.

Ahdistus vähenee keskustelun myötä

Psykologin juttusilla kannattaa käydä myös siksi, että pelkän lääkärillä käynnin jälkeen jää helposti epäselväksi, mihin asia liittyy. Ahdistus kumpuaa omasta elämästä: tietyissä elämänvaiheissa voi ilmetä epävarmuutta, stressiä ja pelkoa tavallista enemmän ja niitä halutaan neutraloida pakko-oireiden avulla.

Monia omat oireet saattavat kuitenkin hävettää ja kynnys mennä ammattiauttajalle on korkea. Tikkanen kertoo, että sitä suuremmalla syyllä aiheesta kannattaa puhua – häpeä pitää purkaa. Pakko-oireet eivät lähde itsestään. Apua on uskallettava pyytää, ellei halua kärsiä oireistaan.

– Ensin neuvotellaan lääkärin tai psykologin kanssa. Kyse ei ole vielä pitkäkestoisen terapian tai lääkityksen aloittamisesta. Ammattilaisen voi tavata muutaman kerran, katsoa yhdessä minkälaisia oireet ovat ja arvioida mitä asialle voisi tehdä. Suomi on vapaa maa, eli arvioidaan myös, mitä ihminen itse haluaa tehdä asialle. Mihinkään ei tarvitse suostua vasten tahtoaan, Tikkanen kannustaa.

Ratkaisuna voivat toimia esimerkiksi kymmenen kerran tapaaminen psykologin kanssa tai lääkitys tai molemmat yhdessä. Psykologin kanssa tarkastellaan, mitkä asiat oikeastaan aiheuttavat huolta ja ahdistusta. Sen myötä itsellekin tulee vapautuneempi olo ja ahdistus vähenee.

– Ahdistus vähenee usein muutaman ensimmäisen käynnin tuloksena olennaisesti. Tulee tunne, ettei tätä tarvitsekaan hävetä ja tätä voi selvitellä jonkun kanssa. Sillä on usein dramaattinen vaikutus oireiden vähenemiseen. Jos on omaa elämää häiritseviä oireita, ei niistä kannata kärsiä. Ne vievät ilon elämästä ja voivat pilata ihmissuhteitakin, jos toinen ei suhtaudu niihin ymmärtäväisesti. Kannattaa ehdottomasti pyytää apua ammattilaiselta, Tikkanen perustelee.

Lue myös:

AVA

Osittainen lähde: Terveysportti.fi

Kuvat: Shutterstock