Suomalaisella keihäänheitolla on haasteensa. Asia on tiedostettu keihäspiireissä aikaa sitten, mutta tilanne kirkastui kipeästi, kun suomalaiset jäivät Rion olympialaisissa mitaleitta.
Suomalainen keihäsvalmennus ja valmennustietous ovat edelleen eliittiä. Haasteet tulevat muuttuneesta maailmasta.
Huipulla on sukupolvi terävimmillään Thomas Röhlerin, Julius Yegon ja Keshorn Walcottin johdolla. Suomessa sama sukupolvi rimpuilee vammojen otteessa.
- Kyse on siitä, miten ammattimaisesti yksittäiset urheilijat hoitavat asioitaan. Järjestelmän vastuulla ovat tukipalvelut, jotka auttavat urheilijaa välttämään vammat - miten hyvin järjestelmä pystyy tukemaan urheilijoita, Kuortaneella keihäsvalmentajana työskentelevä Petteri Piironen tiivistää.
- En kuitenkaan puhuisi kriisistä, koska yksittäisessä lajissa tulee aina nousuja ja laskuja. Miesten keihäs on nyt lajina kansainvälisesti aallonharjalla ja Suomessa ollaan samaan aikaan aallonpohjassa, Piironen karrikoi tilanteen.
Piironen muistuttaa, että neljä vuotta sitten olympiavoitto heltisi 85-metrisellä. Kaksissa viime arvokisoissa voitto on otettu yli 90 metrin heitolla. Edellinen huippukausi osui 2000-luvulle, kun Norjan Andreas Thorkildsen ja Tero Pitkämäki olivat väkevimmillään.
Maailma on muuttunut
Piironen sekä Tapio Korjuksen ja olympiavoittoihin valmentanut uskovat, että lajiin saadaan tarvittavaa massaa, kun valmennustietoutta on tarjolla myös isoimmissa kaupungeissa. Molemmat korostavat myös Pihtiputaan keihäskarnevaalien merkitystä.