Suomalaisella keihäänheitolla on haasteensa. Asia on tiedostettu keihäspiireissä aikaa sitten, mutta tilanne kirkastui kipeästi, kun suomalaiset jäivät Rion olympialaisissa mitaleitta.
Suomalainen keihäsvalmennus ja valmennustietous ovat edelleen eliittiä. Haasteet tulevat muuttuneesta maailmasta.
Huipulla on sukupolvi terävimmillään Thomas Röhlerin, Julius Yegon ja Keshorn Walcottin johdolla. Suomessa sama sukupolvi rimpuilee vammojen otteessa.
- Kyse on siitä, miten ammattimaisesti yksittäiset urheilijat hoitavat asioitaan. Järjestelmän vastuulla ovat tukipalvelut, jotka auttavat urheilijaa välttämään vammat - miten hyvin järjestelmä pystyy tukemaan urheilijoita, Kuortaneella keihäsvalmentajana työskentelevä Petteri Piironen tiivistää.
- En kuitenkaan puhuisi kriisistä, koska yksittäisessä lajissa tulee aina nousuja ja laskuja. Miesten keihäs on nyt lajina kansainvälisesti aallonharjalla ja Suomessa ollaan samaan aikaan aallonpohjassa, Piironen karrikoi tilanteen.
Piironen muistuttaa, että neljä vuotta sitten olympiavoitto heltisi 85-metrisellä. Kaksissa viime arvokisoissa voitto on otettu yli 90 metrin heitolla. Edellinen huippukausi osui 2000-luvulle, kun Norjan Andreas Thorkildsen ja Tero Pitkämäki olivat väkevimmillään.
Maailma on muuttunut
Piironen sekä Tapio Korjuksen ja Heli Rantasen olympiavoittoihin valmentanut Leo Pusa uskovat, että lajiin saadaan tarvittavaa massaa, kun valmennustietoutta on tarjolla myös isoimmissa kaupungeissa. Molemmat korostavat myös Pihtiputaan keihäskarnevaalien merkitystä.
- Suomessa on edelleen heittäjiä, jotka voisivat taistella mitaleista 2020 olympialaisissa, jos kaikki tehdään oikein. Tässä ikäryhmässä on kuitenkin ollut paljon loukkaantumisia, Pusa muistuttaa ja mainitsee puolentusinaa nimeä Lassi Etelätalon ja Sampo Lehtolan johdolla sekä päälle muutaman naisheittäjän.
- Tilanne on valmennuksen haaste. Miten toteutetaan irtiotto, kun urheilijoiden taustat eivät ole enää niin monipuoliset kuin ennen.
Pusa kaipaa selkeää systeemiä, tiivistä yhteistyötä, kasvukeskusten palvelemista ja nykyhuippujen hyödyntämistä esikuvina.
Kolmen tekijän summa
Urheiluliiton entinen valmennusjohtaja Into Turvanen seuraa asioita jo sivusta, mutta hän on pohdiskellut vammojen syitä.
- Loukkaantumisia on liian paljon. Valmennuksen pitäisi olla sellaista, että se vahvistaa jatkuvuutta. Onko nyt näiden heittäjien kanssa pidetty liikaa kiirettä, Turvanen kysyy vammojen määrää ihmetellen.
Lajin tulevaisuuden kannalta Turvanen tiivistää tilanteen kolmeen avainkysymykseen, koska osaamista Suomessa riittää.
- Lahjakkaiden nuorten kartoittaminen, jatkuvuuden varmistaminen valmennuksessa ja ryhmävalmennus eli leiritys, Turvanen luettelee.