Hallituksen työskentelyssä on ihmetyttänyt se kuinka paljon valtaa nykyiset hallituspuolueet ovat valmiita antamaan lobbareille.
Kaava toistuu ympäristöministeri Grahn-Laasosen puheissa soidensuojeluohjelmasta. Suomalaisten keskuudessa tuki Suomen luontoperinnön vaalimiselle on vahvaa. Soidemme uhanalaiset kasvit ja eläimet muuttohaukasta alkaen ansaitsevat suojaa. Vakavissa asioissa ei saa pelata julkisuuspelejä.
Kyse ei ole vapaaehtoisuudesta tai pakosta, vaan siitä, kuka valitsee arvokkaat suot suojeltavaksi: Suomen parhaat luontoasiantuntijat, vai MTK:n lobbarit? Uhanalaisten suolajien kannalta valinta on kriittinen.
Erityisesti Etelä-Suomessa kansallinen luontoperintömme on katoamassa, kun luonnontilaisia soita on vain rippeitä jäljellä. Useilla alueilla yli 80 prosenttia soista on jo ojitettuja. Lähes kaikki suoluontotyypit ovat uhanalaisia. Puolet suolintulajeista on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä, kuten muuttohaukka ja suokukko. Nyt on viimeiset hetket pelastaa kansallisperintöämme. Sillä on suuri merkitys luontoarvojen lisäksi ihmisten virkistyskäytölle ja matkailulle.
Nyt loppumetreillä olevaa soidensuojeluohjelmaa on valmisteltu yhteensä kuusi vuotta. Parhaat asiantuntijat ovat kartoittaneet laajalla työllä kohteita. Yli 150 000 hehtaaria suoluontoa on arvioitu viime kesien aikana. Hallituksen on tarkoitus hyväksyä vähintään 100 000 hehtaarin suojeluohjelma. Ohjelmaan valikoituvat parhaat kohteet arvokkaan suoluonnon säilyttämiseksi.
Ympäristöministeri Grahn-Laasosen päätös keskeyttää ohjelman toimeenpano ja ”selvittää vapaaehtoisuutta” tarkoittaa asiantuntijoiden vuosien työn vaarantamista. Taustalla on MTK:n lobbaus, jolla yritetään estää asiantuntijoiden esityksen viemistä maanomistajien kuulemiseen. Vapaaehtoisuudella ja pakolla ei ole asian kanssa tekemistä. Ohjelman tavoite on koko ajan ollut pyrkiä asiantuntijoiden kartoittamien arvokkaimpien soiden pelastamiseen hyvässä yhteistyössä maanomistajien kanssa. Kohteet ostetaan valtiolle tai perustetaan yksityisinä suojelualueina korvausta vastaan. Pakkolunastuksia tuskin tarvitaan. Olennaista on se, että kohteet on valittu luontoperustein. MTK:n lobbareiden ajama malli johtaisi siihen, että lobbarit pääsevät valitsemaan kohteita asiantuntijoiden sijaan. Metso-ohjelman kaltainen toimenpideohjelma ei edes ole varsinainen suojeluohjelma: siinä maanomistajat esittävät satunnaisesti maapalstojaan suojeluun, ja sitten ne arvioidaan. Koko asiantuntijatyö menisi romukoppaan. Suot ovat kokonaisia vesitalouksia, joita ei voida suojella palasina: toisen osan kuivattaminen tuhoaa luontoarvoja toisesta osasta. Välimallissa lobbareiden vaikutuksena seuraavan kuukauden ajan poistetaan ohjelmasta heidän vastustamiaan kohteita ja tilalle tulee luontoarvoltaan heikompia. Tällaiset ratkaisut eivät riittäisi pelastamaan suoluontoa. Helposti suojeluohjelma jää määrällisesti ja laadullisesti selvästi tarvittavaa pienemmäksi ja toteutus hidastuu. Valtion rahojen käytölle saadaan vähemmän vastinetta. Tämä kaikki on surullista ja valitettavaa vastakkainasettelua. Tosiasiassa soidensuojeluohjelman maastokartoituksissa palaute maanomistajilta on ollut hyvää. Valtaosa ymmärtää, että arvokkaimpia soita ei saa tuhota vaan suojeluun ohjaaminen käypää korvausta vastaan on myös maanomistajan etu. Viikon päästä olisi alkanut maanomistajien kuuleminen, jolloin kaikilla olisi mahdollisuus arvioida luonnonsuojelun kannalta parhaan suojeluohjelman toteuttamisen mahdollisuutta omalla alueellaan. Lobbarit pyrkivät tätä maanomistajien oikeutta nyt estämään. Tärkeintä on se, että suojeluohjelman lopputuloksena vähintään 100 000 hehtaaria arvokkainta suoluontoa suojellaan asiantuntijoiden esittämällä tavalla. Yksittäisistä kohteista neuvotellaan sitten rauhassa maanomistajien kanssa kaikkien näkemyksiä kunnioittaen. Ohjelmaa ei saa vesittää kohteiden laatua heikentämällä ja pinta-alaa vähentämällä lobbareiden painostuksesta. Suojeluohjelmalla on ollut laaja yhteiskunnallinen tuki. Jopa muut etujärjestöt bioenergiayhdistyksestä alkaen ovat pitäneet arvokkaiden soiden suojelua perusteltuna. Ympäristöministeri on ollut itse omilla lausunnoillaan luomassa vastakkainasettelua asiaan, jossa sitä ei ole ollut. ”Positiivista asennetta” luonnonsuojeluun ei asiantuntijatyön väheksyminen ole luonut. Ympäristöministerin pitäisi aina olla Suomen luonnon puolella. Suojeluohjelma on toteutettava suunnitellusti. Suoluonto on tämän maan sielu. Arvokkaimmat suot on pelastettava, jotta muuttohaukat, suokukot ja punakämmekät eivät katoa Suomesta.