Neljä ruusua

Hyvää yötä Bangkok myi kultaa, ja esimerkiksi Rumban lukijakunta äänesti liikuttavan yksimielisesti sekä bändin, albumin että Sukellus-kappaleen sarjojensa vuoden ykkösiksi - Biisi-sarjassa viidentoista kärkeen mahtui myös kaksi muuta Hyvää yötä Bangkok -raitaa, Muisto ja Bangkok. Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, että hyvänä keikkabändinä tunnettu Neljä Ruusua onnistui nyt kokonaisvaltaisen vellonnan ohessa luomaan myös muutaman minuutin täysosumia. Näihin aikoihin yhtye alkoi myös entistä voimallisemmin panostaa live-esitysten visuaaliseen antiin. Keikkoja paiskottiin kaksin käsin ja vuosien ahkera uurastus tuotti tulosta myös tällä rintamalla - loppuunmyydyt tuvat alkoivat olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Vuonna 1992 ilmestynyt Haloo jatkoi edellisen albumin myynnillisellä metallilinjalla vaihtaen värin kullasta platinaan. Monet tuon levyn kappaleista, kuten Juppihippipunkkari, Tie ajatuksiin tai Sun täytyy mennä ovat muodostuneet tuon ajan klassisiksi kuviksi. Neljä Ruusua jatkoi musiikillista matkaansa yhä syvemmälle popin tanssittavuuden ja rockin antaumuksellisuuden suomalaisittain kovin kartoittamattomaan rajamaastoon.

Bändin oman äänen edelleen kirkastuessa olivat kriitikot pakotettuja hakemaan vertauksensa jo ulkomailta. Ei ollut kovinkaan harvinaista, että Neljästä Ruususta puhuttaessa samassa lauseessa kuultiin nimiä Prince, U2 ja Depeche Mode - mikä arvokas ja arvostettava musiikillinen hajonta kertoo ainoastaan siitä, että Neljä Ruusua oli todella oma yhtyeensä. Jälleen tuona vuonna yhtye viihtyi ahkerasti keikkabussissa alati sankkenevan kannattajakaartin innoittamana, ja lukuisat esiintymisareenat muodostuivat entistä tutummiksi. Haloon tuoma menestys eri musiikkilehtien äänestyksissä sai jatkoa vuonna 1993 ilmestyneestä, melkein platinamyyntiin yltäneestä Pop-uskonto-albumista, jonka myötä Neljä Ruusua pysyi paalupaikalla niin "bändi"- kuin "albumi"-sarjoissa eri musiikkialan äänestyksissä. Uutena aluevalloituksena pidettäköön myös Ilkka Alangon ykkössijaa sarjassa "seksiobjekti".

Vuonna 1994 yhtyeen toiminnan kohokohtia olivat yhteisesiintymiset Joensuussa, Turussa ja Tampereella kunkin kaupungin Kaupunginorkesterin kanssa. Tampereen keikka taltioitiin ja julkaistiin tupla-cd:nä remix-kokoelman kera nimellä Energiaa. Levy myi kultaa. Samaisena vuonna tapahtui myös ikimuistoinen Ilosaarirock-keikka: Yhtye joutui peruuttamaan esiintymisen varsinaisella festivaalilla valtaisan ukkosmyrskyn vuoksi, mutta suoritti saaren kelluntakykyä koettelevan korvaavan esityksen Joensuun Ilosaaressa pari viikkoa myöhemmin: syntyi saaren yleisöennätys - 6 000 lippunsa lunastanutta ihmistä saapui paikalle!

Vuonna 1995 yhtye valmisti Tanssienergismi-juhannusshown yhdessä koreografi Ari Nummisen johtaman yhdeksänhenkisen tanssiryhmän kera. Kyseinen esitys nähtiin kolmen päivän aikana viidellä eri festivaalilla. Tämän jälkeen yhtyeen rinnakkaisprojekti 4R aktivoitiin ja Neljä Ruusua asetettiin naftaliiniin.

Neljä Ruusua 1999 leikittelee musiikilla. Uusi aalto albumilla (syyskuu 1999) yhtyeen ilmaisu on kokeellisempaa ja värikkäämpää, mihin on vaikuttanut erityisesti tanssipopmaailmasta valittu tuottaja Illusion Rake. Soundissa ja teksteissä tunnistettava ruusumaisuus on edelleen läsnä - ja ruusumainen itseironia tallella. Edelleenkin yhtyettä verrattiin omiin tuotoksiinsa, ei muiden tekemisiin. Se kertoo omaa kieltään Neljän Ruusun musiikillisista ulottuvuuksista ja asemasta suomirockissa.

Lokakuussa 2000 Neljä Ruusua julkaisi uransa ensimmäisen kokoelma-albumin "Popmuseo". Tuplalevy sisälsi remasteroituina Ruusujen 30 suurinta hittiä mm. Juppihippipunkkari, Hunningolla, Sun täytyy mennä, Olen niin pop, Sukellus, Tie ajatuksiin sekä kaksi uutta biisiä, "Popmuseo" ja "Yön yksinäinen". Kokoelma oli menestys. Se meni julkaisuviikollaan suoraan albumilistan kärkipaikalle ja siitä tuli kolmessa kuukaudessa vuoden 2000 neljänneksi myydyin albumi Suomessa (65000 myytyä levyä). Menestystä avittivat jälleen upeat keikat: ensin akustinen Hunningolla baareissa osa 2 -rundi ja loppuvuodesta massiivinen Popmuseo -kiertue. Poplaulajat olivat jälleen vailla vapaapäiviä.

Keväällä 2001 Neljä Ruusua sulkeutui studioon äänittämään uutta musiikkia. Toukokuussa bändi esitteli levy-yhtiölle "välityön", "Missä vaan" -biisin, josta tulikin valtaisa kesähitti 2001. Vuoden ainoat keikkansa Neljä Ruusua teki juhannuksena. Muilta osin yhtye vietti alkuvuoden täydellistä hiljaiseloa keskittäen voimansa uuden levyn työstämiseen. Elokuussa uusi albumi "Valuva taivas" oli valmis ja Neljä Ruusua tyytyväinen. Kansikuva maalattiin syyskuussa osaksi Helsingin kaupunkikuvaa (kerrostalon päätyseinä Kaisaniemessä) ja Like-kustannus julkaisi Neljä Ruusua "Soitetuimmat"-historiikki-nuottikirjan. Lokakuussa ilmestyi neljän minuutin täysosuma, Valuva taivas -single, joka toi esiin itäsuomalaislähtöisen kvartetin vakavamman puolen. Valuva taivas -albumi oli kaupoissa marraskuun 9. päivä 2001, ja 28.11. starttasi kiertue Joensuusta.

Neljä Ruusua oli työskennellyt lähes tauotta muutaman vuoden ajan. Albumit "Uusi aalto", "Popmuseo" ja "Valuva taivas" julkaistiin vuosien 1999-2001 aikana. Keikkailu oli ollut mittavaa; lukuisia pitkiä kiertueita, joihin sisältyi festivaali-, konsertti-, klubi- ja lavaesiintymisiä. Luovaa työtä kappaleiden sävellys- ja sanoitusvaiheessa oli tehty satoja tunteja. Tuloksena oli ennenkuulumattoman runsas radiosoitto ja lisää hittejä.

Jatkuvuutta ajatellen Neljä Ruusua koki, että oli tärkeää välttää loppuunpalaminen. Niinpä yhtye aloitti pitkän tauon ladatakseen akkuja.

Uusi Neljä Ruusua -albumi "Karelia Express" ilmestyi helmikuussa 2004. Levy myi viikossa kultaa (15 000 kappaletta). Kyseessä oli bändin yhdeksäs studioalbumi, ja se sisälsi 11 uutta kappaletta.

Lähde: EMI ja bändin kotisivut