Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Osa pääsiäisperinteistä on kuitenkin päässyt unohtumaan. Joissakin tapauksissa ihan hyvä niin.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kertoo perinteistä, jotka kuuluivat pääsiäiseen vielä joitain vuosikymmeniä sitten.
Karjalassa munia koristeltiin ja värjättiin muun muassa punaisella kreppipaperilla ja teessä keittämällä. Niitä vieritettiin ja lyötiin yhteen eli liitsattiin. Vesi- ja metsälintujen munista alettiin keväästä lähtien saada hyvää ravinnonlisää.
Munien löytäminen pyrittiin varmistamaan menemällä pääsiäisaamuna silmät ummessa navettaan kopeloimaan sonnin tai pässin kiveksiä.
Ainakin variksen uskottiin aloittavan munimisensa aina pääsiäisenä. Variksenvettä saatiin purosta pääsiäisaamuna ennen variksen vaakkumista. Uskomuksen mukaan sillä pestyt kasvot eivät päivettyneet ja pesijä pysyi reippaana koko vuoden.
Paastoaminen vie "lihan himot"
Tuhkakeskiviikkona laskiaisen jälkeen katolilaiset ripottelivat perinteisesti tuhkaa päälleen. Myöhempinä aikoina pappi kosketti otsaa poltettujen palmunoksien tuhkalla. Pääsiäispaaston esikuvana oli 40 päivää kestänyt Jeesuksen erämaapaasto.
Avioliiton solmimista tänä aikana vältettiin. Samaan aikaan pukeuduttiin, puhuttiin ja käyttäydyttiin maltillisemmin kuin tavallisesti "lihan himojen hillitsemiseksi”.
Sittemmin paastoamista on SKS:n mukaan suositeltu niin uskonnollisin, filosofisin kuin ravitsemustieteellisinkin perustein. Oleellisena on pidetty keskittymiskyvyn ja itsehillinnän parantamista sekä turhasta omasta luopumista lähimmäisenrakkauden hyväksi.
Jeesus haudassa - pahat voimat valloillaan
Piinaviikko, hiljainen viikko eli tymintäviikko, jota vietetään palmu- ja pääsiäissunnuntain välillä, kertaa päivä päivältä Kristuksen tuskallisen taipaleen tapahtumia.
Palmusunnuntaisin Karjalassa, Savossa ja itäisillä lähialueilla ovat niin ortodoksit kuin luterilaisetkin nousseet varhain herättämään vielä nukkuvia perheenjäseniä, sukulaisia ja naapureita lyömällä heitä koristelluin pajunoksin ja lausumalla tilanteeseen kuuluvaa sanakaavaa. Tätä on nimitetty virpomiseksi, ja virpoja on tullut viikon päästä pääsiäisenä noutamaan palkkansa.