Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi Helmi kysyi naislukijoiltaan, mikä on heidän ensimmäinen muistonsa naiseudesta.
Helmi kysyi naislukijoiltaan, mikä on ollut heidän ensimmäinen muistonsa naiseudesta. 55 prosenttia vastanneista muisti tytöstä naiseksi muuttumisen kuin eilisen ja 45 prosenttia jakoi tarinan, joka ei ehkä ole ensimmäinen muisto naiseudesta, mutta unohtumaton sellainen. Suurin osa muistoista liittyi ensimmäisiin kuukautisiin tai rintaliiveihin – mutta mahtuipa joukkoon muistoja korkokengistä ja kutsuntapapereistakin.
– Kuukautiseni alkoivat kun olin 11-vuotias. Kerroin siitä äidilleni kyseisenä päivänä ennen kouluun menoa. Kun palasin koulusta, oli äitini kertonut isälle asiasta ja tämä reippaana soittaa minulle kysyen, että "Tuletkos meillä käymään tänään. Ostin pullia, kun olet naiseksi tullut!" Kertoi, että tämmöinen tapa on jossain päin ulkomailla, en nyt muista missä. Jotenkin hämmästelin ja kummastelin asiaa, hieman kyllä nolottikin, että pullia ostetaan…
– Olin vasta kymmenen kun jouduin lääkäriin kovan rintaan kohdistuvan kivun takia. Lääkäri ja vanhemmat hetken ihmettelivät, että mistä mahtoi kiikastaa kunnes tohtorilla välähti – hän tajusi, että rintani olivat alkaneet kasvamaan ja kipu rinnassa olikin kasvukipua. Ja tosiaan, puolen vuoden päästä minulle oltiin jo hankkimassa ensimmäisiä rintaliivejä.
– Tenttasin äidiltä, miksi vain tytöillä on kuukautiset. Urheiluni kärsi tästä, kun siihen aikaan ei ollut niin hyviä siteitä. Olin todella vihainen pojille ja miehille yleensä.
– Muistan kun olin yläasteen liikuntatunnilla ja siellä jotenkin vatsallaan venyttelimme. Sillä hetkellä kun rintani osuivat lattiaan ensimmäistä kertaa, tunsin itseni nuoreksi naiseksi.
– Sain ihanat, korolliset kengät kun olin 10-vuotias ja silloin koin oloni naiseksi ensimmäistä kertaa. Muistan vieläkin, miten ihanaa niillä oli kävellä ja kuinka hienoksi ja aikuiseksi oloni tunsin. Kävelin niillä koko matkan kotoa kaupunkiin ja takaisin, mikä taitaa olla noin viisi kilometriä. Jalat olivat kipeät, mutta se ei menoa haitannut, koska kengät vain olivat niin hienot!
– Kyllä ne ovat ne pienen pienet rintaliivit, joita ei olisi oikeasti edes vielä tarvinnut ja joihin sitten vielä piti laittaa pumpulia sisään täytteeksi. Vaaleanpunaiset, tottakai.
– En ollut tavannut isääni viiteen vuoteen. Hän muutti ulkomaille elämänsä rakkauden perässä. Kun isä saapui Suomeen ja menin tapaamaan häntä, hänen silmänsä kostuivat liikutuksesta. "Sinusta on tullut nainen", hän sanoi takellellen. Sinä hetkenä se iski minuun. Minä olin nainen, en enää pikkutyttö. Olin kasvanut naiseksi ilman häntä. Kuitenkin isäni liikutus oli niin aitoa, että tunsin ylpeyttä. Minä olen nainen. Ja näin hyvä minusta tuli.
– Äiti oli ostanut minulle valmiiksi kauniit rintaliivit, jotka löysin "sattumalta" kaapista. Ensimmäiset, joita juuri olin alkanut tarvitsemaan.
– Vuotta vanhempi isoveli oli idolini koko lapsuusajan ja vähän ylikin. Kun hänelle sitten tuli kutsuntapaperit, ajattelin automaattisesti, että ensi vuonna minullekin... kunnes havahduin, että eipä taida tullakaan. Kuulostanee omituiselta, mutta silloin vasta iski tajuntaani, etten voi koskaan olla kuin hän. Fyysiset murrosiän merkit olin ohittanut kevyesti, mutta tämä oli sellainen shokki, joka jäi mieleeni.
Lue myös:
MTV3/Helmi
Kuvat: Shutterstock