Kansainvälisen yleisurheiluliitto IAAF:n hallitus myönsi vuoden 2005 MM-kisat Helsingille kokouksessaan Nairobissa 14. huhtikuuta 2002. Helsinki päihitti kuudenteen kierrokseen asti venyneessä valintaäänestyksessä Berliinin ja Budapestin. Edellisillä kierroksilla mukana kisahaussa olivat olleet myös Rooma, Bryssel ja Moskova. Saksasta kisoja hakivat Berliinin lisäksi alustavasti myös Stuttgart ja München.
Helsinki sai 15 ääntä 27:stä viimeisessä äänestyksessä, kun Berliini jäi seitsemään ja Budapest viiteen ääneen. Voitto tuli Helsingille yllätyksenä, sillä Berliiniä pidettiin lähes loppuun asti ennakkosuosikkina.
Helsinki sai ensimmäisenä kaupunkina kisat järjestettäväkseen toista kertaa. Vuoden 1983 kisaisäntä Helsingin lisäksi hakijakaupungeista Rooma järjesti MM-kisat vuonna 1987.
Vahva hakukomitea
Helsingin onnistuneen MM-kisahaun takana oli vahvasti uurastanut hakukomitea, jonka puheenjohtajana toimi entinen pääministeri ja YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana toiminut valtioneuvos Harri Holkeri. Nairobissa mukana olivat myös silloinen kulttuuriministeri Suvi Lindén, Suomen urheiluliiton SUL:n puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva sekä SUL:n toimitusjohtaja Antti Pihlakoski, josta tuli myös MM-kilpailujen toimitusjohtaja.
Helsingin hakukomitea toi Nairobissa esiin yleisurheilun vahvan aseman suomalaisessa yhteiskunnassa. Haussa tärkeässä osassa oli myös Helsingin mainostaminen turvallisena kisapaikkana valintaa edeltäneen syyskuun 11. New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskujen jälkeen.
Urheilijapuolelta apua hakuun antoivat tukensa antaneet kestävyysjuoksutähti Etiopian Haile Gebrselassie, keihäänheiton maailmanennätysmies Tshekin Jan Zelezny sekä nelinkertainen kestävyysjuoksun olympiavoittaja Lasse Viren.
Lontoon stadionhanke kariutui
Lontoolle alun perin myönnetyt MM-kisat tulivat uudelleen hakuun marraskuussa 2001, kun Lontooseen suunnitellun stadionin rakentaminen peruuntui. Britit yrittivät saada siirrettyä kisoja pitkin syksyä Sheffieldiin, johon IAAF ei kuitenkaan suostunut. Hakuprosessi käynnistettiin uudelleen poikkeuksellisen kiireisellä aikataululla.
Alustavasti kisaisännyydestä kiinnostui kahdeksan kaupunkia mukanaan Helsinki, joka vahvisti hakevansa kisoja 23. tammikuuta 2002. Helsingin mahdollisuudet järjestää vuoden 2005 suurin urheilutapahtuma maailmassa parani huomattavasti maaliskuussa, kun IAAF:n arviointikomitea kiitteli Helsingin kisapaikkoja ja Suomen yhtenäistä otetta valtiovallan tasolta kisojen saamiseksi.
Helsingin hakukomitealla oli myös psykologista silmää IAAF:n hallituksen pehmittämiseksi. Kisojen hakuvideo näytti visiota vuodesta 2005 ja tulostaululla voittajina näkyneet olivat nuoria urheilijalupauksia hallituksen jäsenten kotimaista.
Britannian urheiluministeri Richard Caborn ei puolestaan saanut nuoleskelustaan kehuja IAAF:n puheenjohtajalta Lamine Diackilta. Kisojen karkaamisen Lontoolta oltua käsillä Caborn myönsi tarjonneensa IAAF:n jäsenille ostosmatkoja Lontooseen ja afrikkalaisurheilijoille erityismahdollisuuksia harjoitella Britanniassa. Ehtona oli, että IAAF:n jäsenet tukisivat kisojen siirtämistä Sheffieldiin.
Olympiastadion remonttiin
MM-kisojen järjestäminen vaati kisaorganisaatiolta useita ponnisteluja kisailmeen kohottamiseksi. Yhtenä suurimmista projekteista oli vuonna 1938 valmistuneen Olympiastadionin remontti, joka alkoi kesäkuussa 2004. Stadion avattiin uudelleen kisakäyttöön jalkapallon MM-karsintaottelua Suomi-Hollanti varten 8. kesäkuuta.
Peruskorjauksen merkittävin uudistus oli itäkatsomon kattaminen teräs- ja puurakenteisella katoksella. Kattaminen varmistui, kun valtio ja Helsingin kaupunginvaltuusto myönsivät kumpikin 4,2 miljoonan euron tukensa hankkeelle. Yleisurheilukentän suorituspaikat uusittiin myös italialaisella mondo-päällysteellä.
Lisäksi Espoon Otaniemeen kohosi vauhdilla urheilijoiden kisakylä, joka muutetaan opiskelijoiden asuinalueeksi kisojen jälkeen.
Tavoitteena nollatulos
MM-kisat tuovat toimitusjohtaja Antti Pihlakosken mukaan 120-150 miljoonan euron lisäliikevaihdon. Vuodenvaihteessa kisabudjetti oli 28,7 miljoonaa euroa. Euroopan suurkaupunkien joukossa pienellä Helsingillä ei ole tavoitteena tehdä kisoista voittoa, vaan säilyä nollatuloksessa menojen ja tulojen jälkeen. Suomen valtioneuvosto on luvannut kisoille kolmen miljoonan euron tappiotakuun.
Vertailun vuoksi Pariisi sai kahden vuoden takaisiin kisoihinsa 28 ja Edmonton vuoden 2001 kisoihin 54 miljoonaa euroa tukea muun muassa kaupungilta ja valtiolta.
(MTV3-STT)