Näin raati perustelee Finlandia-valintojaan

Valintalautakunnan perustelut:

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu (Teos)

"Luulitko, että tiesit kaiken elämästä marsalkka Mannerheimin kodissa?", huutaa ainutkertaisen elokuvan mainosjuliste. Tämän elokuvan tekeminen on Kallorummun punainen lanka. Lukijaa kuljetetaan Kaivopuiston talossa seurapiiri-illallisilta palvelusväen arkeen, ja läsnä on kuuluisan vuokralaisen lisäksi aina talon salaperäinen asukki, jonka tarina kehittyy jännittävästi auki romaanin edetessä. Myös isänsä varjossa kasvanut Sophie-tytär on mukana, sivullisena ja vieraantuneena pummaamassa isältään rahaa elämään pieniin menoihin, ja kutsuilla kohdataan loistava laulajadiiva Aulikki Rautawaara. Marraskuiseen päivään 1935 tarkentuva romaani laajenee oivaltavaksi aikakauden kuvaksi. Moni asia talossa ja Helsingissä ei ole aivan sitä miltä näyttää, ja miehen ja naisen kalloista yhdistetyllä tiibetiläisellä rummulla on oma tärkeä roolinsa tässä tarinassa.

Kristina Carlson: William N. päiväkirja (Otava)

Kristina Carlsonin päiväkirjaromaani omalaatuisen jäkälätutkija William Nylanderin viimeisistä vuosista on ällistyttävä ja pisteliään hauska sukellus vanhan, katkeran ja jääräpäisen tiedemiehen maailmaan. Pariisissa lähes erakkona jo kolmekymmentä vuotta eläneen tiedemiehen elämänpiiri on ahdas, ystäviä ei juuri ole, rahasta on pulaa ja ravinto niukkaa. Silti William N. päiväkirja on täynnä pieniä kauneuden kokemuksia ja teräviä havaintoja yhteiskunnasta ja ympäristön eläjistä. William sanoo, Carlsonin suulla, ajattelevansa itseään joskus taiteilijana, jota ei ymmärretä omana elinaikanaan, jonka teosten todellisen arvon vasta jälkimaailma tajuaa. Carlsonin romaanin myötä William Nylander nousee kuin yhdeksi suomalaisen taiteen kultakauden Pariisin kävijäksi.

Laura Gustafsson: Huorasatu (Into)

Naisen esihistoria ja patriarkaatin komeimmat kukat Aatamista nykytoimiston valkokaulustyöläisiin naurattavat, itkettävät ja kauhistuttavat lukijaa Olympokselta nykyaikaan astuneiden jumalten hengästyttävässä kyydissä. Välillä lennähdetään vainajien valtakuntaan - lähtöportilla lukee tietysti HEL - ja toisaalla tavallisten kuolevaisten työvoiman vuokraustoimisto Pimp&Pimp mainostaa itseään monimielisesti "pitkän perinteen vaalijaksi". Laura Gustafssonin hurjalla palolla taidokkaasti kirjoittama esikoisromaani on tekijänsä mukaan vähän kuin Raamattu, lyhyempi vain, ja henkeä riittää loppuun asti. Gustafsson visioi vielä täydellisen maailmankin: bordelleista tehdään maatalouspuoteja. Lukutaitoisten naisten määrä nostetaan sataan prosenttiin. Kivuton synnytys ja miesten e-pilleri keksitään. Ja joku löytää ihan oikeasti täydellisen miehen.

Täältä voit lukea MTV3.fi/kirjat -sivuston arvion teoksesta.

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina (Otava)

Historiallisten romaanisarjojen kirjoittajana valtavan tietomäärän ja paikallistuntemuksen hankkinut Laila Hirvisaari on kirjoittanut uransa kunnianhimoisimman ja ehkä myös henkilökohtaisimman teoksen. Kuvatessaan Venäjän juonittelevaan hoviin miltei lapsena kihlatun saksalaisen prinsessan raskaita vuosia epäluuloisen ja tasapainottoman anopin tyrannoimana, paikoin karmeissa oloissa ja hengenvaarassa kirjailija lainaa muistelijan äänen vuosikymmeniä vanhemmalle Katariinalle, jonka tekemisiä ja tekemättä jättämisiä luotetuin ystävä kommentoi. Viimeisen sanan saa kuitenkin aina Katariina itse, nainen joka otti elämänsä omiin käsiin ja nousi Venäjän yksinvaltiaaksi. Rakenne toimii mestarillisesti. Minä, Katariina on suomalaisen historiallisen romaanin huippuja.

Lue MTV3.fi/kirjat -sivuston arvio teoksesta täältä

Rosa Liksom: Hytti nro 6 (WSOY)

Rosa Liksomin romaania lukiessa tuntuu kuin kohtaisi kirjallisuuden paljaimmillaan, vastasyntyneenä ja ensi huutoon valmistautuvana. Hytti nro 6:n kieli on ylittämättömän taitavaa, täsmällistä, kuvallista ja yllättävää kuin Isaak Babelin ja muiden Venäjän ensimmäisten vallankumousvuosien avantgardistikirjailijoiden. Neuvostokevääseen 1986 ajoittuva kertomus kuljettaa kahta toisilleen tuntematonta matkustajaa, suomalaista opiskelijatyttöä ja nelikymppistä venäläistä machoa ja murhamiestä samassa hytissä Moskovasta halki Siperian ja lopulta Ulan Batorin kautta Mongolian vuorille. Polveileva matka on mahdollista nähdä myös vapautumisrituaalina, elämän kullekin tarjoamien vaihtoehtojen kuormittamana harhailuna muistojen ja pelon ahdistavista lokeroista avaran taivaan alle, sinuiksi itsensä kanssa. "Kuolleen taivaanrannan takana on aina elämää.

Täältä voit lukea MTV3.fi/kirjat -sivuston arvion teoksesta.

Jenni Linturi: Isänmaan tähden (Teos)

Jenni Linturin esikoisromaani pohtii elämää ja kuolemaa, ja niiden väliin jäävää syyllisyyttä. Vapaaehtoisena suomalaiseen SS-pataljoonaan lähtenyt, nyt kahdeksankymppinen ja dementoitunut Antti Vallas selaa muistojaan, joissa menneisyys ja nykyhetki, sotatoverit ja perheenjäsenet sekoittuvat hämmentäväksi kaaokseksi. Suomeen jääneen Kaarlo-serkun pikkusieluinen elämä on terävä vastakohta syyllisyyden repimän Antin kohtalolle. Linturi kirjaa Antin Kaukasuksella näkemät ja tekemät julmuudet autenttisen oloisina päiväkirjamerkintöinä; sodanjälkeinen elämä Helsingissä, kesken jääneet opinnot ja avioliitto Leilan kanssa avaavat lukijalle näkökulman elämänotteensa menettäneen miehen ja tulevaisuuteen katsovan naisen arkeen. Isänmaan tähden on vähäeleinen ja syvällinen romaani. Se ei mässäile sodan raakuuksilla vaan pakottaa miettimään mitä elämästä jää käteen. Kaarlon kädestä järven pohjaan vajoava Antin muistikirja vie lopullisesti mukanaan menneisyyden salat.

Katso Terhi Hyvärisen juttu (Seitsemän uutiset 10.11.2011)

(MTV3)