Avioliitto muuttaa puolisoiden taloudellista asemaa merkittävällä tavalla. Asiantuntijan mukaan moni ei edes ymmärrä avio-oikeuden laajuutta.
Avioliiton solmiminen sitoo osapuolet yhteen myös taloudellisesti. Vaikka omaisuus ei muutu yhteiseksi, puolisoiden välillä on elatusvelvollisuus. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
– Vaikka olisi kaiken poissulkeva avioehtosopimus, joutuu osallistumaan perheen elatukseen, sanoo perhe- ja perintöoikeuteen erikoistunut asianajaja Sanna Svahn.
– Usein ei ymmärretä, kuinka laaja avio-oikeus on. Avioparin toinen osapuoli ei esimerkiksi voi kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella siten, että maksaa pois omaa asuntolainaansa samalla, kun toinen hoitaa suurimman osan perheen menoista.
Toinen tekee uraa ja hankkii rahoillaan perheelle asunnon, toinen ostaa lapsille vaatteet ja maksaa suurimman osan ruokamenoista. Tämä tilanne ei ole reilu, ja eron tullessa se huomioitaisiin osituksen sovittelussa. Omaisuuden ositusta sovitellaan, jos näyttää siltä, että toinen puoliso olisi muutoin saamassa perusteetonta taloudellista etua.
Avioehtosopimuksen sovittelemisen edellytykset ovat kuitenkin tiukat. Korkeimman oikeuden antaman ratkaisun perusteella sovittelu on mahdollista periaatteessa vain silloin, kun toinen osapuoli jäisi muuten vaille taloudellista perusturvaa.
Avioliitossa koti on yhteinen
Avioliitto vaikuttaa myös puolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon – vaikka se olisi vain toisen osapuolen nimissä. Asuntoa ei saa myydä toisen tietämättä tai ilman toisen lupaa. Sama periaate ulottuu asunnon irtaimistoon.
Asunnon omistava puoliso voidaan myös häätää oikeusteitse, jos oikeus katsoo, että toinen osapuoli on enemmän asunnon tarpeessa. Tällä taas on oikeus asua asunnossa, kunnes avioeroon liittyvä ositus on tehty loppuun.
Lesken asumisoikeus ulottuu vielä tätäkin pidemmälle, jos hänellä ei ole toista vastaavansuuruista asumiskelpoista asuntoa. Tässä tapauksessa leski saa asua yhteisessä asunnossa oman elämänsä loppuun asti.
Tämä aiheuttaa hankaluuksia etenkin uusperheissä. Varsikin silloin, kun lesken ja vainajan välillä on suuri ikäero, sanoo Svahn.
– Jos menehtyneen osapuolen lapset perivät asunnon, he eivät voi myydä sitä, mutta heidän pitää maksaa perintöverot. Lisäksi kaikki asunnon perusparantamiseen liittyvät kustannukset ovat jatkossa lähtökohtaisesti omistajien vastuulla.
Leski puolestaan ei maksa asumisestaan vuokraa, vaan ainoastaan vastikkeet sekä mahdolliset kiinteistöverot.