Synttärit, vuosipäivä, nimipäivä, hääpäivä... Helmi kysyi lukijoiltaan, miten nämä reagoivat, jos kumppani ei ilmaannukaan oven taakse kukkien ja suklaarasian kanssa. Lue, millaisia hepuleita naiset saisivat!
Hää- tai vuosipäivän kolkutellessa ovella moni mies stressaa lahjojen ja kukkien hankkimista. Entä, jos mies unohtaa merkkipäivän – miten nainen reagoi? Helmi kysyi asiaa lukijoiltaan.
Jos lahjoja ei ala kuulua, mykkäkoulua on luvassa: 43 prosenttia vastanneista mököttäisi miehelle. 22 prosenttia väittäisi kumppanille, ettei mikään ole hätänä – se, kannattaako väitteeseen uskoa, onkin aivan toinen juttu! Kuusi prosenttia vastanneista huutaisi kurkku suorana merkkipäivän unohtaneelle miehelle. Viisi prosenttia itkisi murtuneena. Naiset eivät kuitenkaan ole täydellisiä, sillä yllättäen 22 prosenttia vastaajista tunnusti unohtelevansa itsekin merkkipäiviä.
Jos kukat ja suklaa unohtuvat kauppaan, miten käy miehen? Lue naisten kertomuksia!
Mökötystä ja pahaa mieltä
– Muistan kyllä itse merkkipäivät, ja jos mies ei muista, saatan kysyä "kujeillen", että mikäs päivä tänään mahtaa olla… Ja mikäli on ensitapaamis-vuosi-kihla-hääpäivä, jatkuu tilanne HYVIN romanttisesti, vaikkei muistanutkaan…
– Jos se tapahtuisi, että mieheni ei muistaisi merkkipäiväämme, joka on kalenterissa, ja jota aina suunnitellaan yhdessä etukäteen, tuntuisi kyllä todella pahalta. En kuitenkaan välttämättä huutaisi kurkku suorana, mutta mainitsisin asiasta. Pienet unohdukset annan anteeksi ja muistutan itse miestäni niistä.
– Suutun vain, jos hääpäivä unohdetaan. Nyt jo 40 vuotta naimisissa olleena ansaitsen omasta mielestäni vähintään urhollisuusmitalin!
– Nieleskelen tapahtuneen hiljaa itsekseni. Tilanne loukkaa minua, koska olen tullut mitätöidyksi. Tämä syö myös sieluani eikä johda mihinkään hyvään ennen pitkään.
– Varmasti, jos päästäisin tilanteen niin pitkälle, että unohdus pääsisi tapahtumaan, niin mökötyksen puolelle se menisi. Olen kyllä niin kova puhumaan ja muistuttelemaan asioista, ettei mitkään kissanristiäiset pääse keneltäkään tutuilta eikä etenkään omalta kullalta unohtumaan. Varmasti, jos tällainen unohdustilanne tulisi, niin mököttäisin siksi, että olen itse unohtanut muistuttaa asiasta… Itse olen siis ollut muistamaton ja tyhmä...
– Riippuu, mikä merkkipäivä. Joku yhteinen vuosipäivä tai hääpäivä on varmaan ihan hyvä muistaa, mutta nimipäivät esimerkiksi ovat maailman turhin asia! En oikeastaan keksi edes mitään kovin tärkeää merkkipäivää, mikä olisi pakko muistaa. En ole sellainen, joka juhlii vanhenemista.
Relatkaa, siskot!
– Mies ei pysty unohtamaan, koska minä MUISTUTAN asiasta. Miksi itkeä unohtamista, kun voi itse tehdä asialle jotain? Siksipä muistutan hyvissä ajoin ja useaan otteeseen, niin unohdusta ei pääse käymään.
– Miehet nyt vaan sattuu unohtelemaan asioita, merkkipäiviä etenkin. Mitäs sitten? Ja mitäs sitten, jos muistutan asiasta. Minua se ei loukkaa, eikä haittaa. Eihän mieheni edes muista, koska on juhannus tai jouluaatto. Naurettavaa porata tai vetää hepulit moisen takia. Ihmisiä tässä vaan ollaan.
– Kuka nyt jaksaa skitsoilla jostain merkkipäivistä? Käsittämätöntä porua aivan tyhjästä. Itse muistan tuskin omia synttäreitäni. Yllätys on aito joka kerta, kun joku tulee onnittelemaan. Relatkaa siskot.
– Voi, olen ihan surkea muistamaan ihmisten syntymäpäiviä! Yritän muistaa kultani synttärit, mutta mitään vuosipäiviä ei ole muistaa, enkä siksi vaadi liikoja muiltakaan. Kerran kultani ei muistanut synttäriäni, joten kysyin häneltä, mikä päivä on. Sain hyvät naurut, kun kiusoittelin häntä unohtamisesta. Kävimme sitten illalla ulkona syömässä. Leivoin itselleni kakun ja ostin kivan paidan. Äidiltä sain onnitteluviestin. On minulle käynyt niinkin, etteivät omat vanhemmat muistaneet 20-vuotispäivääni, muttei sekään maailmaa kaatanut.
– 25 yhteistä vuotta takana, eikä mies ole vielä muistanut yhtään merkkipäivää tai joulua. Olen tottunut asiaan, hän on sellainen ja sillä hyvä.
MTV3/Helmi
Kuvat: Shutterstock