MTV3:n rikostoimituksen päällikkö: Turha hurrata Tiitisen listan julkistuspuheille

"Tarkastellaan ensin lakipykäliä. Lain mukaan suojelupoliisin papereita voi pitää salassa enintään 60 vuotta eli nyt esimerkiksi kaikki 1952 ja sitä vanhemmat asiakirjat ovat kenen tahansa luettavissa kansallisarkistossa. Automaattista supon papereiden salassapito ei julkisuuslain mukaan ole, vaan siihen pitää löytyä perustelu. Keskeisin supon salassapitoa säätelevä pykälä kuuluu: ”Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat suojelupoliisin ja muiden viranomaisten asiakirjat, jotka koskevat valtion turvallisuuden ylläpitämistä, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna valtion turvallisuutta”.

Tämän lauseen sisältöä on joitain kertoja puitu korkeimmassa hallinto-oikeudessa, jossa supo on aina voittanut kiistat. Käytännössä siis supo on itse määritellyt valtion turvallisuuden vaarantumisen uhan.

Tuosta 60 vuoden salassapitoajasta voidaan poiketa tutkijoiden osalta. Suojelupoliisin arkistoon voidaan myöntää tutkimuslupa tieteellistä tutkimusta varten, ”jos on ilmeistä, ettei tiedon antaminen loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty”. Suojelupoliisi päättää itse kenelle se luvan myöntää.

Sinänsä yleisö- ja tutkimusjulkisuuden suhde on mielenkiintoinen. Asiakirja voidaan pitää yleisöltä salassa, jos valtion turvallisuus ei ole vaarassa vaarantua, mutta täysin sama peruste on tutkijajulkisuudessa. Ulkoministeriön asiakirjojen maksimi salassapitoaika lyhennettiin yksitoista vuotta sitten 40 vuodesta 25 vuoteen. Samaa aikaraja sopisi supollekin, mutta se on eri blogin aihe. 25 vuotta on yleisin maksimi, vaikka muitakin poikkeuksia on.

Mistään avoimuuden puuskasta ei siis ollut kyse, kun supo totesi listan voivan tulla tutkijoille julkiseksi 2015. Supo sanoi ääneen normaalin käytännön.

Mitä tällainen ”julkiseksi tutkijoille” tarkoittaa? Yleisöjulkisuuden kannalta ei oikein mitään. Joku tai jotkut tutkijat voivat päästä katsomaan listaa. Oletettavasti lupaan asetetaan vaitiolovelvollisuus, jossa todetaan ettei tutkija saa kertoa listan nimiä. Muutenhan listan voisi saman tien julkistaa.

Mitä voisi sitten olla odotettavissa tällaisesta tutkijan raportista? Listaan liittyvä keskeinen kysymys on se. että onko sillä isokenkäisiä, joita turvallisuuspoliisi on halunnut aikanaan suojella syystä tai toisesta. Saksan tiedustelupalvelulta saatu lista päätyi 1990 presidentti Koiviston ja supon päällikkö Tiitisen ratkaisulla supon kassakaappiin ja sen jälkeen sitä on varjeltu kuin valtion ykkössalaisuutta -- vaikka supo on itse pitänyt sitä merkityksettömänä.

Lue lisää listasta uutisesta KHO:n käsittelystä 2010:

Tutkijajulkisuudessa törmätään ongelmaan. Jos tutkija ei voi kertoa nimiä, niin koko tutkimuksella ei ainakaan tuon suojelukysymyksen näkökulmasta ole merkitystä.

Toki supon DDR-tutkimukset ovat mielenkiintoinen aihe ja tutkimuksen väärti. Tämä DDR-haarahan puuttuu kokonaan supon sinänsä ansiokkaasta 60-vuotishistoriikista ”Ratakatu 12″. Syynä on arvatenkin se, ettei virastossa olla erityisen ylpeitä Rusi-tutkinnasta. DDR on edelleen aiheena arka ja sen pöyhiminen voisi yhä vaarantaa viraston asemaa. Ainakin näin Ratakadulla asia koetaan.

Jos DDR on kokonaisuutena poisluettu, niin vaikealta tuntuu sellaisen tutkimusaiheen keksiminen, jossa anonyymillä Tiitisen listalla olisi yhtään mitään merkitystä.

Tuossa aiemmin mainitussa linkissä apulaispäällikkö Petri Knape toteaa, etteivät listalla olevat tiedä olevansa sillä. Supo ei siis ole ollut yhteyksissä näihin ihmisiin. Oletettavasti tutkijakaan ei saisi ottaa yhteyttä listan henkilöihin.

Koko listan merkitys on muualla. Tiitisen listasta on muodostunut supon salassapidon ikoni.

Kyse ei ole listan sisällöstä, vaan siitä miten supo kykenee pysymään sitäkin koskevan julkisuuslain ulottumattomissa kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Korkein hallinto-oikeus on puinut listaa kahdesti (MTV3:n vaatimus 2003 ja Nelosen uutisten vaatimus 2010) ja molemmilla kerroilla päätynyt siihen, että lista voidaan salata -- ei sisällön takia -- vaan sen takia, että vanhan listan julkistaminen voisi vaarantaa supon oman käsityksen mukaan viraston tietojen saannin sen yhteistyötiedustelupalveluilta.

Jos siis supo pitää valtion turvallisuuden vaarantumista mahdollisena, asiakirja voidaan pitää salassa. Tämän periaatteen korkein hallinto-oikeus on aina vahvistanut -- viimeksi helmikuussa 2012 Rosenholtz-aineiston osalta. Supo ei ole koskaan hävinnyt julkisuusriitaa KHO:ssa.

Ja kun tämä periaate on todettu pyhäksi, niin valitettavasti tutkijajulkisuudestakaan ei ole odotettavissa yhtään mitään Tiitisen listan suhteen.

Suojelupoliisin asiakirjat ovat salassa pidettäviä 60 vuotta, joten Tiitisen lista tulee aidosti julkiseksi -- olettaen ettei lakia välillä muuteta -- vuonna 2050."

Sipilän Elinkautinen on käsitellyt rikos- ja oikeusasioita vuodesta 2005. Blogi löytyy täältä:Elinkautinen