USA, 1997. Ohjaus: John R.Leonetti. Käsikirjoitus: Brent V.Friedman, Bryce Zabel. Perustuu Ed Boonin ja John Tobiasin videopeliin. Kuvaus: Matthew F.Leonetti. Leikkaus: Beck Prior. Tuotanto: Lawrence Kasanoff. Pääosissa: Robin Shou, Talisa Soto, James Remar, Sandra Hess, Lynn Red Williams, Brian Thompson, Reiner Schoene, Musetta Vander, Irina Pantaeva, Deron McBee, Marjean Holden. Kesto: 95 min.
Kun videopelistä tehdään elokuva, mitään potkuja ja nyrkiniskuja ylevämpää ei pidä odottaakaan. On silti outoa, että survival-pelistä tehtiin ikinä ensimmäistäkään elokuvaa, saati nyt tätä kakkososaa. Vielä hämmästyttävämpää on se, että ensimmäinen Mortal Kombat -leffa oli suuri taloudellinen voitto. Videopeliä pelaavia lapsia voi kyllä ymmärtää, mutta miksi ihmeessä he haluavat katsoa samaa melskettä elokuvateatterissa? Tilannehan ei ole interaktiivinen, kuten videopelissä, jossa pelin kulkuun voi vaikuttaa omalla reaktionopeudella. Jaksaako taruhahmojen kohtalo todellakin kiinnostaa katsojia? Olisi järkevää laittaa joku videopelistä innostunut lapsi katsomaan elokuva ja sitten kertomaan tylsämielisille aikuisille, mikä siinä oikein vetää puoleensa.
Vaikka en elokuvan kerronnalta mitään odottanutkaan, tekniikalta olisi kuitenkin ollut lupa odottaa edes piirun verran yritystä. Mutta elokuva on teknisestikin jätetty alkeelliselle asteelle, ikään kuin videopelin katkonaisesti etenevää kuvavirtaa olisi vain hiukan yritetty parannella. Mortal Kombatin hävityksen on ohjannut ykkösosassa sekä monissa komedioissa kuvaajana toiminut John R. Leonetti. Kuvaajaksi hänellä näyttää olevan harvinaisen vähän kuvallista tajua. Tehosteet, animaatiot ja lavasteet ovat kaikki amatöörimäisesti toteutettuja.
Tarinassahan (jos sitä nyt edes on) pelataan peliä, jossa kamppaillaan elämästä ja kuolemasta ulkomaailman asukkeja vastaan. Vastustajien kukistaminen merkitsee maapallon pelastamista tuleville sukupolville. Pahan valtakunnan hahmot taistelevat ihmisiä vastaan hirmuhallitsija Shao-Kahnin johdolla. Ja koska ulkomaailman vastustajat kykenevät vielä mitä hirviömäisimpiin muodonmuutoksiin, taistelusta ihmiskunnan ja yliluonnollisen pahan välillä tulee pitkä, väkivaltainen ja meluisa. Leonettin elokuva on tolkuttoman aggressiivinen keitos, jossa potkut, mäiske ja tappaminen ovat ihailtavin mahdollinen keino selvitä kamppailussa. Taukoamattomista potkuista huolimatta Mortal Kombatissa ei ole minkäänlaista potkua.
Näyttelijöistä ei kannata mainita muita kuin entisenä Bond-tyttönä mieleen jäänyt Talisa Soto, jonka krediitteihin kuuluvat mm. roolit elokuvissa The Doors, Sunchaser ja Don Juan De Marco. Siis osia ihan oikeissa elokuvissa. Ura ei sittemmin ole näköjään ottanut tuulta alleen, muuta selitystä en voi löytää sille, että Soto potkii nyt Mortal Kombatin kakkososassa (oli hän tosin jo ykkösessäkin). Ja koko muu porukka potkii myös napakasti, vaikka varsinaisesta näyttelemisestä ei voidakaan puhua.
Elokuvassa ei ole suurta camp-arvoakaan, sillä siitä puuttuu kaikki sellainen tahaton komiikka, mikä tekee esimerkiksi Pamela Andersonin Barb wiresta camp-elokuvien aatelia. Mortal Kombat - hävityksessä ainoastaan potkitaan, lyödään ja tuhotaan hakkaavan teknojyskeen säestämänä. Se on hyvin turha elokuva.
Teksti: Minna Karila