Morsiuskruunu ja sen perilliset

Morsiuskruunu on vanhin morsiamen käyttämistä koruista. Siveellisyyden symboli on peritty Neitsyt Marialta, joka on kuvattu kruunupäisenä pyhimyksenä. Historiasta löytyy viitteitä morsiuskruunun käytöstä Suomessa aina 1600-luvulta lähtien. Kansanperinteessämme on tunnettu kruunuhäät, vihkiäiset, joissa morsian on kantanut päässään kruunua. Kruunun merkittävästä asemasta kertoo se, että metallikruunuja saivat vihittävät neidot lainata kirkolta, raatimiehen vaimolta tai morsiamen pukijalta. Kunniallisuuden osoittaman symbolin käyttöön kaikilla morsiamilla ei kuitenkaan ollut oikeutta. Tällöin oli tyytyminen kranssiin tai huiviin. Ja olipa kirkolla vielä 1800-luvun puoliväliin asti oikeus sakottaa kruunun epäsopivasta käytöstä.

Vanhimmat kruunut taottiin kullasta ja hopeasta, myöhemmin myös muista metalleista. Kruunut pysyivät morsianten päässä vuosisatojen ajan erityisesti maaseudun talonpoikaiskulttuureissa. Länsi-Suomessa juhlittiin 1800-luvulla talonpoikaishäitä helykruunut päässä. Valtavat helykruunut rakennettiin rautakehikoista, joiden ympärille kiedottiin kangas- ja tinapaperisuikaleita, metallihelyjä, lasihelmiä ja peilejä. Kruunujen korkeudet vaihtelivat 20–50 cm välillä. Helyjen ja peilien tarkoituksena oli pitää pahat henget loitolla vihittävästä parista. Helykruunuun ei vielä yksistään luotettu, vaan sen sisällä pidettiin vielä pienempää metallikruunua, kunniakruunua.

Säätyläismorsiamia metallikruunut eivät koristaneet enää 1800-luvulla, vaan kampaukset ja hiuskoristeet vaihtelivat morsiusmuodin mukaan. Suosikiksi nousi myrttikruunu, joka symboloi ikuista rakkautta. Myrtin lisäksi kruunuun saatettiin sitoa hedelmällisyyttä merkitseviä appelsiininkukkia, jotka meidän leveysasteillamme olivat vaha- tai kangaskukkia. Myrtistä sidottu kruunu säilytti suosionsa aina 1900-luvun alkupuolelle asti. 1920-luvulla oli aika jälleen uudelle morsiusmuodille, jolloin tulivat käyttöön vahakukin koristellut otsapannat.

Viime vuosisadalla metallikruunut olivat muodissa erityisesti 30- ja 40-luvuilla. Sotien jälkeen monen morsiamen päätä koristi Lotta-Svärd -järjestön lainakruunu, mutta suosittuja olivat myös Kalevala Korun morsiuskruunut. 1960-luvulla morsiuskruunu tuli jälleen muotiin uudesta materiaalista työstettynä. Tällä kertaa morsiamet suosivat virkattua morsiuskruunua, joka jäykistettiin muotoonsa tärkillä. Pieni valkoinen lankakruunu on hyvinkin saattanut olla morsiuskampauksen koristuksena juuri niillä äideillä, jotka nyt järjestelevät tyttärensä tai poikansa vihkiäisiä.

Nykypäivän morsiuskruunut

Perinteitä kunnioittava morsian pukee jälleen päähänsä pienen metallikruunun. Nykymorsiamen ei tarvitse olla huolissaan kruunuun liitetystä symboliikasta, sillä se on jo vuosikymmeniä sitten jäänyt toissijaiseksi. Kruunattu morsian tuo muistoja meille kuuluneesta hääkulttuurista. Tämän ajan suosituin hiuskoriste, tiara, on yksi morsiuskruunun muunnoksista. Uusina haastajina kruunuille ja tiaroille tulevat monimuotoiset hiuskorut, joiden käyttö ei rajoitu ainoastaan vihkitilaisuuteen.

Juha Koskelan hiuskoru edustaa uutta tyyliä morsiamen pukeutumisessa. Korulla voidaan kiinnittää hiukset nutturalle, joten tyylikkäälle hiuskorulle löytyy käyttöä arjessakin.

Neidon kruunu tuo muistoja perinteisistä morsiuskruunuista. Hopeisen kruunun on valmistanut kultaseppä Mika Mäkinen. Mika Mäkisen morsiuskruunut pakataan kauniiseen puulaatikkoon, johon saa myös hopeisen nimilaatan.

Kalevala Korun kullatun Jäkäläkruunun on suunnitellut 1940-luvulla Germund Paaer. Jäkäläkruunu oli tuolloin uusi malli Kalevala Korun muiden morsiuskruunujen rinnalle, jotka ovat toisintoja 1700-luvun pohjanmaalaiskruunuista. Perinteistä morsiamen kruunua valmistetaan myös hopeoituna. Tähtiä tuikkiva Iltakoru kuuluu myös Kalevala Korun mallistoon. Korun suunnitteli Germund Paaer jo 1940-luvulla, mutta kruunu vaikuttaa yhä varsin modernilta. Leveän kruunun voi avata myös pantamaiseksi hiuskoruksi.

Morsiamen kampauksen upea viimeistelijä on myös Atelier Torbjörn Tillanderin valmistama hiuskoru. Kauniin korun jalokivinä loistavat tsavoriitit, beryllit ja turmaliinit. Upeaa sydäntä voi käyttää myös rintaneulana. Kultaseppä Mika Mäkisen hopealangasta taituroimahelmikruunu on herkkä morsiamen koru.

Lähteet:
Heikinmäki, M-L. Suomalaiset häätavat. Otava. 1981.
Lehto, M-L. "Hääpäivänään, jos milloinkaan, nuori nainen haluaa olla kaunis". Teoksessa: Häät, bröllop. Helsingin kaupunginmuseo. 2001.

Teksti: Kaarina Korventaka
Kuvat: Uzi Varon / Photopartners, Kalevala Koru