Monikäyttöinen karpalo

Isokarpalo esiintyy koko Suomessa, Lapissa kuitenkin selvästi pikkukarpaloa harvinaisempana. Pikkukarpalo on nimensä mukaan isokarpaloa pienempi ja hennompi. Sen marjat ovat pienehköjä ja isokarpaloa vaikeammin poimittavia, maultaan mietoja. Pikkukarpalo on Etelä-Suomessa harvinaisempi ja Lapissa yleisempi kuin isokarpalo.

Karpalossa on paljon sitruunahappoa ja pektiiniä. Karpaloa voi poimia myös keväällä, kun marjat jäätymisen jälkeen sulavat uudestaan. Silloin marjat ovat pehmenneet ja niiden happamuus on vähentynyt.

Monikäyttöinen marja

Karpalo soveltuu moniin eri tarkoituksiin. Syyskarpaloista saadaan mm. hyytelöä ja marmeladia. Kevätkarpaloista saadaan esimerkiksi erinomaista mehua tai simaa. Myös karpaloiden säilöntä on helppoa, sillä ne sisältävät luonnostaan marjojen säilymistä edistävää bentsoehappoa.

Karpalon tiedetään ehkäisevän virtsatietulehduksia. Syynä on pidetty karpalon happamuutta ja uskottu virtsan happamoitumisen estävän haitallisten bakteerien pääsyä virtsateihin. Uusimmissa tutkimuksissa on Arktisten Aromien mukaan käynyt ilmi, että Vaccinium-suvun marjojen fenoliset yhdisteet ovat keskeisiä bakteerien tuhoamisessa.

Luonnonmarjoja kannattaa syödä

-Vaikka monia tieteellisesti päteviä tutkimuksia ei vielä ole, on terveyden kannalta joka tapauksessa edullista syödä erilaisia luonnonmarjoja mahdollisimman paljon, Arktisista Aromeista muistutetaan.

Viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa on lukuisten flavonoidiyhdisteiden joukosta yhdeksi tärkeimmäksi nousemassa kversetiini. Suomalaisissa luonnonmarjoissa tätä yhdistettä löytyy erittäin runsaasti.

-Kun marjat syödään sellaisenaan, saadaan eniten kversetiiniä sisältävien marjojen eli juolukan, puolukan, karpalon, tyrnin, variksenmarjan ja mustaherukan terveysvaikutteiset aineet kokonaisuudessaan elimistön hyötykäyttöön, Arktiset Aromit korostaa.

(MTV3-Finfood)