Mitä ihmettä Ilvekselle tapahtui? Asiantuntija: Jopa jättäytyi köysiin

Ilveksen pelitavan sävel on nyt selkeä. Joukkue pelaa yksinkertaista, aavistuksen yksitoikkoista ja puolustusvoittoista pelitapaa kera riittävän pitkien syöttöketjujen. Varsin vahva KalPa saa puolivälieräsarjassa tuta konemaisen, lähes prosenttilätkää pelaavan kyvykkään Ilveksen.

KalPan tarkoitus on pelata kiekkokontrollia, mutta se oli hankalaa toisteisesti puolustavaa Ilvestä vastaan etenkin pelin kahdessa ensimmäisessä erässä. Myös Ilves pyrkii pitämään pelivälinettä vallan välineenä, mutta sittenkin riskittömämmin pelaten. Ilves ei puolustaja Adam Clendening etunenässä vältä pelaamasta siirtokiekkoja keskialueelle jopa ilmateitse.

Ilveksen ja KalPan ottelu oli taktista ja väritöntä pelaamista läpi lähes koko ottelun, kunnes KalPa kehitti kirin kolmannessa erässä. Kumpikin pysytteli kiinni omassa peli-identiteetissään.

Ilves teki kolme kliinistä ja tylyä maalia ottelun kahdessa ensimmäisessä erässä. Nuo maalit synnyttivät vaikutelman, että peli olisi ollut enemmän kuin olikaan tupsukorvien hallinnassa.

Ensimmäisessä Eemeli Suomi kävi ryöstämässä kiekon KalPan ylivoimapelin jäljiltä huolimattomasti pelanneilta kuopiolaisilta.

Toisessa maalissaan Ilves yllätti aivan toisen erän aluksi nukuksissa olleen KalPan viisikon Niklas Frimanin komealla rannevedolla.

Kolmannessa Ilveksen maalissa KalPa prässäili turhan huoletta, Ilves pääsi kääntämään puolinopeasti pelaten keskialueella kiekon kuopiolaisten selustaan keskialueella ja siitä tyylikkäästi kohti Stefanos Lekkasin maalia. Oman pään aloituksen jälkeen syttöketju Friman-Dominik Masin-Friman-Mike O’leary-Eetu Päkkilä löysi lopulta Jeremy Gregoiren lavan.

KalPa pysytteli ensimmäisessä ja toisessa erässä kiinni tuloksessa lähinnä pelaamalla erinomaista alivoimapeliä Ilveksen pelättyä ylivoimapeliä vastaan.

Kolmanteen erään Ilves lähti johtoasemasta 3–1. Periodin pelisuunnitelma oli Ilveksen puolelta lähteä turhankin puolustusvoittoisesti suojelemaan johtoa. Jos Ilves ei ollut kolmanteen erään mennessä pelannut juurikaan trapia, kolmannessa sitä ilmeni. KalPa pelasi viivelähtöjä, Ilves trapia, ja hiljalleen KalPa sai peliotetta. Ja hupskeikkaa KalPa tuli kuin tulikin Matyas Kanterin ylivoimapelimaalilla ja Oliver Kapasen maalilla tasoihin.

KalPa ei tyytynyt tasoitukseensa vaan painoi vimmaisesti pelin virtausta halliten, mutta summeri pelasti köysiin jääneen, jopa jättäytyneen Ilveksen. Varsinaisen peliajan viimeisen minuutin hallitsi vuorostaan Ilves aiheuttaen jäähyn KalPan Aleksi Elorinteelle. Mentiin jatkoerään.

Tulkitsen kolmea ensimmäistä erää siten, että tietyllä tapaa suljettua ja vähäeleistä jääkiekkoa pelannut Ilves oli aivan kuin vahingossa voittaa ottelun vähällä energialla pienin elkein. KalPalle se ei kuitenkaan käynyt. Kuopiolaisilla oli kykyä lisätä hyökkäyspökköä pesään taitavin variaatioin ja sommitelmin.

Ilves jäi varsinaisella peliajalla vajaaksi jo mainitsemani ylivoimapelin osalta, jonka esteeksi Kalpa asetti sekä tiiviin että paineistavan alivoimapelin. Kun 60 minuuttia oli kellossa, kaukalon paras pelaaja oli ollut Sami Niku.

Molemmat joukkueet pelasivat ilman rettelöintiä. Turhaa se onkin pudotuspeleissä.  

Jatkoerässä KalPan kiekkokontrollilätkä otti otteen pelin virrasta. Ilves oli pakotettu vetäytymään kuoreensa ja jäämään odottamaan mahdollista omaa tilaisuuttaan. Vain hetkellisesti myös Ilves sai peliotetta. Siinä Oula Palven ykkösvitja näytti pienen tuokion eteen hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisen kyvyllään.

Lopulta KalPa otti ansaitun voiton Juuso Mäenpään läpiajomaalilla. Petri Karjalaisen KalPan pelaamisen suhdanne oli nouseva ottelun mittaan.

Antti Pennanen esikuntineen joutuu tarkasti miettimään Ilveksen pelisuunnitelman sävyjä Kuopion otteluun. Pelkkä tunnetilan nostaminen pennaslaisittain ei nyt riitä. Näkisin, että Ilveksen on kyettävä hyökkäämään enemmän sekä määrää että laatua Niiralan Montussa.