Millaista on olla miehen elätettävänä? Lue Helmestä 30-vuotiaan Saran ja 53-vuotiaan Jaanan kokemuksista.
Saran tarina:
En käy töissä koska mies ei halua. Toisin sanoen kävisin varmaan ainakin osapäivätöissä, jos päättäisin asiasta ihan yksin, mutta vaimon kotona oleminen on miehelle statussymboli, jota hän on tavoitellut pitkään. Se on hänelle tärkeämpää kuin ura minulle.
Olemme siitä onnellisessa asemassa, ettei meidän tarvitse tuoda kahta palkkapussia taloon. Se on nimittäin jo maksettu miehen perintörahoilla. Mieheni tienaa sen verran hyvin, että tulemme hyvin toimeen näinkin. Ei kuitenkaan niin hyvin, että olisin varsinainen edustusvaimo: meillä ei esimerkiksi ole varaa mihinkään palveluskuntaan tai golfkenttään.
En siis ole perinteinen pikkuvaimo, vessanpöntönkin pesen ihan itse. Aina. Puutarhan hoidan yksin, ja siivoan yksin. Jotakin tekemistä pitää olla koko päivän. En kehtaisi harrastaa mitään seurapiirihömppää, emmekä me sitä paitsi niihin piireihin kuulukaan. Talon remontit mies hoitaa kavereidensa kanssa.
Sen verran olen eteeni katsonut, että talo on molempien nimissä ja saan erotilanteessa puolet omaisuudesta. Se oli ikään kuin vaihtokauppaa: minä jään toistaiseksi kotiin mutta selustan pitää olla turvattu.
Yksi sijoitusasunto meillä on Helsingissä, se on hankittu velaksi ja vuokrattu määräajaksi. Vuokratuloilla kuoletamme lainan lyhennyksiä. Tarkoitus oli, että siitä voisi tulla aikanaan opiskelukämppä lapsille. Mutta kun ei tullut niitä lapsia, eikä lääkärin mukaan koskaan tulekaan. Mies ei myöskään suostu adoptioon, mutta vielä minä hänet pehmitän.
