Miljardien eurojen päätös lähestyy: Valitseeko Suomi "maailman kalleimman aseen"? MTV tutustui hävittäjävaihtoehtoihin Yhdysvalloissa

Super Hornet looginen valinta?

Suomen tilatessa nykyiset F/A-18 Hornet -hävittäjänsä oli niiden valmistaja vielä yhdysvaltalainen McDonnell Douglas. Boeing osti yhtiön kuitenkin muutama vuosi myöhemmin ja on yksi nykyisistä suurista hävittäjävalmistajista. Tällä pelikierroksella Boeing tarjoaa Suomelle uudempaa ja suurempaa F/A-18E/F Super Hornetia.

Nykyisten Hornetien kautta yhtiö on Suomen ilmavoimille tuttu ja yhteistyö onkin ollut tiivistä. Huoltojärjestelmä on rakennettu yhdessä suomalaisen Patrian kanssa. Omassa esittelyssään yhteinen historia ei jää pimentoon.

– Meillä on erityisen hieno suhde Patrian, Instan ja monen muun teollisuusyrityksen kanssa Suomessa. Samoin kuin Suomen ilmavoimien kanssa, Super Hornet -ohjelman johtaja Steve Winkler sanoo.

Olisiko yhteistyön jatkaminen Super Horneteilla siis yksinkertaisen järkevä ratkaisu? Kyllä, ainakin jos kysytään valmistajalta. 

– Super Hornet tarjoaa edullisimman, pienimmän riskin ja taisteluvalmiin vaihtoehdon, joka on kustannustehokas ja hyödyttää Hornet-hävittäjien jälkeistä aikaa Suomen ilmavoimissa ja suomalaista teollisuutta, Winkler jatkaa.

– Meillä on olemassa oleva infrastruktuuri, kapasiteetti ja pätevyys nyt jo Suomessa Hornetin kanssa. Tämä luonnollisesti jatkuisi Super Hornetin kanssa. Siinä voi säästää varmaankin 60 prosenttia huoltopuolella, suomalaissyntyinen Boeingin kansainvälisen strategisen yhteistyön johtaja Maria Laine puolestaan sanoo.

HX-hanketta johtava strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen muistuttaa, että kyse on kuitenkin eri koneesta kuin mitä nykyiset Hornetit ovat.

– Tämä on yksi asia, jonka me tarkkaan selvitämme. Mitä hyötyä siinä on ja mitä ei.  Vaikka se on samannäköinen ja samanniminen niin se on hyvin pitkälti eri kone. Siinä on eri keskustietokoneet, eri tutkat, eri asejärjestelmät.

– Toki meille Boeing on tuttu, koska olemme operoineet ja tehneet heidän ihmisten kanssa töitä. Selvitämme myös, minkälaiset synergiaedut todellisuudessa olisivat, Puranen sanoo.

Suomi näkyy

Tuotannon jatkuvuus?

Hävittäjähankinta on pitkä prosessi, jossa koneen suorituskyvyn varmistaminen pitkälle tulevaisuuteen on tärkeää. Ensimmäiset uudet hävittäjät Suomi saanee 2020-luvun puolivälissä ja täysi operatiivinen suorituskyky koko laivaston osalta saavutetaan 2030-luvun alussa. Itse koneet palvelevat luultavasti aina 2050-luvulle asti, jolloin niiden pitäisi edelleen olla suorituskyvyltään tehokkaita.

Super Hornetin osalta huolta on aiemmin herättänyt koneen tuotannon jatkuvuus.

Ensilento konetyypillä tehtiin jo 1995 ja palveluskäyttöön hävittäjä tuli Yhdysvaltain laivastolle neljä vuotta myöhemmin 1999. Toisin sanoen mikään uusi kone Super Hornet ei enää ole.

Hävittäjätyyppi muodostaa Yhdysvaltain laivaston selkärangan. Muualla Super Hornetit ovat käytössä tällä hetkellä vain Australialla. Kuwait ja Kanada ovat vakavimpien lähiaikojen harkitsijoiden listalla.

Koneita kuin meren mutaa

Virginia Beachilla Yhdysvaltain merivoimien Oceanan lentotukikohdassa käy jo aamuvarhaisella kuhina. Suomalaistoimittajaryhmän bussi kaartaa tukikohdan läpi kohti hävittäjien huoltohalleja ja hangaareita. Kamerat räpsivät jo urakalla kuvia, vaikka koneet ovat vielä verkkoaidan takana hallin sisällä.

- Odottakaa hetki, saatte kyllä kohta varmasti tarpeeksi hyviä kuvia, esiliinana toimiva upseeri lupaa.

Ilmailusta tai hävittäjistä vähemmänkin kiinnostunut syttyy todennäköisesti tällaisessa paikassa. Ajankohdasta riippuen tukikohdassa on sijoitettuna 200-350 hävittäjää. Määrä on noin viisinkertainen koko Suomen hävittäjäkalustoon verrattuna. Tukikohta vastaa yhteensä viidentoista hävittäjälaivueen ylläpidosta ja koulutuksesta. Atlantin rannalta kalusto lähtee sinne missä sitä Yhdysvaltain laivastossa tarvitaan.

Pääosa kalustosta on Super Horneteja, mutta mukana toiminnassa on vielä paljon vanhempia Hornetejakin. Myös lentäjien harjoittelu on tärkeä osa tukikohdan toimintaa. Kiitoteiltä ampaiseekin hävittäjiä ilmaan epätasaisen tasaisesti.

Aiemmin F-14 Tomcat -hävittäjää sittemmin Hornetia ja viimeksi Super Hornetia lentänyt tukikohdan operaatioupseeri, kapteeni Scott Miller kehuu vuolaasti Super Hornetia.

– Se on äärimmäisen kykenevä lentokone, niin selviytymiskyvyn, kaikkien laitteiden toimintakyvyn ja verkostoitumisen suhteen. Se on hyvin luotettava kone, saamme sen lentoon silloin kuin tarvitsemme, Miller kiteyttää.

Lentäjän kannalta uudempaa Super Hornetia on Millerin mukaan helpompi operoida ja käyttää. Ohjaamo ei ulkoisesti juuri poikkea vahvasta Hornetista, mutta käyttäjän kannalta operointi on helpompaa.

– Tietokoneet ovat nopeampia, ohjelmisto toimii paremmin, käyttö on helpompaa kun kaikki tapahtuu kosketusnäytöillä ja tietysti lentokoneen rungot ovat nuorempia. Lentotunteja nähden myös maassa tapahtuvaa huoltoa tarvitaan vähemmän.

Merivoimien tukikohdassa on tehty juuri se mikä Suomella olisi edessä, mikäli vaihtoehdoista päädytään Super Hornetiin; eli miehistön koulutus Hornetin ohjaimista ja muista tehtävistä Super Hornetiin.

– Täysin pätevöityneeksi lentäjäksi se on vain noin 10-15 tuntia lentämistä. Huoltopuolella se on hieman enemmän, koska sillä puolella laitteistossa on enemmän eroavaisuuksia. Mutta kaiken kaikkiaan kyse on helposta siirroksesta, koska koneet on kuitenkin rakennettu samalta pohjalta, Scott Miller sanoo.

F-35 - Tuotanto ylös, hinta alas

Siinä missä Boeing on jättiläinen koko ilmailubisneksessä, on kilpailija Lockheed Martin pelkän aseteollisuuden saralla mittakaavassa omassa luokassaan. Se tulee konkreettisen selväksi kun tutustumme yhtiön tehdaskompleksiin Texasin Fort Worthissa. Pelkän hallintosiiven läpi johtavan käytävän kävelyyn kuluu minuutteja. Muutaman sadan metrin matka ei ole kuitenkaan mitään, kun näkymä varsinaisessa tehdashallissa aukeaa. Mailin eli yli 1,6 kilometrin mittainen supertehdas on pysäyttävä näky.

Kierros tehtaassa osoittaa kuinka eri työpisteillä 13 500 työntekijää valmistajat F-35-hävittäjiä pala palalta. Vaikka tehdas onkin jättiläinen, eivät läheskään kaikki hävittäjän osat valmistu täällä. Päinvastoin. F-35:n 300 000 yksittäisen osan valmistamisesta vastaa yhteensä 1400 eri toimittajaa ympäri maailman.

Tällä hetkellä tuotantolinjalta valmistuu kuusi F-35 -hävittäjää kuukaudessa. Määrää voidaan kuitenkin nostaa vielä tuntuvasti ja nousemassa se onkin. Kaikkiaan hävittäjämallin koneita on valmistettu nyt reilut 200, mutta yksin Yhdysvallat on tilaamassa tulevaisuudessa yhteensä noin 2500 konetta. Perusajatuksena on alun perin ollutkin saada konekohtainen hinta tippumaan alas, kun tuotantomäärät saadaan tarpeeksi suuriksi.

– Olemme leikanneet kustannuksista 61 prosenttia ensimmäisen ja yhdeksännen tuotantoerän välillä. Vuonna 2019 meillä tulee olemaan viidennen sukupolven hävittäjä neljännen sukupolven hävittäjän hinnalla. Saatte siis kaiken sen suorituskyvyn, mikä tulee tältä viidennen sukupolven hävittäjältä samalla hintaa, millä voitte ostaa neljännen polven hävittäjän, liiketoiminnan kehityksestä vastaava Jack Crisler mainostaa vuolaasti.

Tällä hetkellä yksittäisen koneen hinta on 94,6 miljoonassa Yhdysvaltain dollarissa. Valmistajana Lockheed Martin lupaa hinnan painuvan muutamassa vuodessa alle 80 miljoonan dollarin.

Maailman kallein ase

F-35:n suunnittelu alkoi jo 1990-luvun puolella, mutta aktiivisesti ohjelma on ollut käynnissä 2000-luvun alkuvuosista alkaen. Kehitysohjelma on ollut otsikoissa ongelmien ja viivästymisten johdosta. Monet ehtivät pitää koko massiivista hanketta jo tuhoon tuomittuna. Kehitysongelmien arveltiin johtaneen liian moniin kompromisseihin, jotka olisivat vieneet hävittäjältä sen luvatun edun muihin verrattuna. Koko F-35-ohjelmaa vetävä kenraaliluutnantti Christopher Bogdan kiistää liialliset kompromissit ja sanoo nykytodellisuuden olevan historiaa parempi.

– Paljolti se informaatio, joka yleisöllä on ohjelmasta, on vanhaa. Nykyinen F-35 Joint Strike Fighter -ohjelma on täysin eri ohjelma nyt kuin muutama vuosi sitten. Vuodesta 2012 lähtien työ on ollut suoraviivaista ja selkeää.

Bogdan korostaa useaan otteeseen ettei ole myyntimies, mutta nopeasti ohjelmajohtaja osaa kääntää puheensa ongelmista positiivisiin asioihin.

– F-35 -hävittäjä on erittäin kykenevä. Sen kääntymis- ja taistelukyvyt ovat parhaita yhdysvaltalaisista hävittäjistä. Suorituskyky on ollut uskomaton viimeisten vuosien aikana. Tuo kyky on nyt myös todistettu kansainvälisissä harjoituksissa. Viimeisimmässä Red Flag -harjoituksessa meidän koneemme oli kyllä kiistatta harjoituksen tähti, Bogdan vakuuttaa.

– Jos harjoituksessa haastavissa olosuhteissa pudostussuhde on 20:1, niin sanoisin, että suunnittelutyö on ollut juuri siellä missä se on pitänytkin olla, Jack Crisler puolestaan vastaa väitteeseen liiallisista kompromisseista.

Lopullisen valmis F-35 hävittäjä ei vielä ole ja tietyt ongelmakohdat myönnetään myös projektin johdossa. Suurin työsarka liittyy koneen tietokoneohjelmistoon, mikä onkin muihin hävittäjiin verrattuna massiivinen. Kahdeksassa miljoonassa rivissä koodia riittää testattavaa ja tutkimista.

Töitä projektin kanssa on joka tapauksessa tehty pitkään ja ilmaista se ei todella ole ollut. F-35 -hävittäjää voidaan pitää maailman kalleimpana yksittäisenä asejärjestelmänä. Sen kehitysohjelman on arveltu maksaneen tähän mennessä jopa yli 400 miljardia euroa. Jopa Yhdysvaltain uusi presidentti ja ylipäällikkö Donald Trump kommentoi F-35 -ohjelmaa valintansa jälkeen sanomalla kustannusten karanneen täysin kontrollista. Trump onkin saanut osaltaan puheillaan ja tapaamisillaan ohjelmaan vauhtia. Ase- ja puolustusteollisuudessa Trumpin valintaa tuskin silti kovin pitkin hampain katsellaan, sillä ilmoitus jo entuudestaan maailman suurimman puolustusbudjetin kasvattamisesta kymmenellä prosentilla (Suomen koko valtion budjetin verran) tietää asevalmistajille hyviä näkymiä tulevaisuudessa.

Häivehävittäjällä on ottajia

Yhdysvaltain lisäksi F-35:n kehitystyöhön on osallistunut kahdeksan kumppanimaata. Ostolistalla tai harkinnassa kone on tämän lisäksi useilla mailla, joten käyttäjiä ja koneen kehitystyötä jatkossakin tulee riittämään pitkälle vuosisadan jälkipuoliskolle.

Suomen kannalta kiinnostavimmat ostajaa tulevat läheltä Pohjolasta. Sekä Tanska että Norja ovat valinneet tulevaisuuden hävittäjikseen F-35:n.

Norja on tilannut 52 uutta A-mallin F-35 hävittäjää. Ensimmäiset neljä konetta on jo toimitettu ja käynnissä on massiivinen koulutusvaihe, jossa sekä lentäjät, mekaanikot ja muut yhteyshenkilöt perehdytetään uuden viidennen sukupolven hävittäjään.

Koulutus tapahtuu Yhdysvalloissa Arizonan osavaltiossa, jossa muun muassa kaikki Norjan ilmavoimien lentäjistä tulevat harjoittelemaan. Paikalla pisimpään olleet norjalaiset saapuivat Luken lentotukikohtaan jo vuonna 2015. Ensimmäiset koneet kotimaaperälleen Norja saa kuitenkin vasta tämän vuoden marraskuussa.

Naapurimaan uutta kalustoa meille esittelevät lentäjät ovat hankinnoista ylpeitä ja tyytyväisiä.

– Se on yksinkertaisesti hyvä ja helppo lentää. Sen ennustettavuus on huippua, eli se tekee sen mitä haluan tehdä, norjalaispilotti, majuri Morten Hanche sanoo.

F-35-hävittäjää kutsutaan häivehävittäjäksi. Se on siis suunniteltu siten, että vastustajan on vaikea haivaita konetta ilmassa. Koneen materiaali ja erikoisempi muotoilu on suunniteltu auttamaan tässä. Myös muun muassa koneen perusaseistus on sijoitettu rungon sisälle. Elektroninen häirintä puolestaan sotkee omalta osaltaan kykyä havaita kone ja sensoritekniikka luo tilannekuvaa lentäjille. Juuri tätä aiemmin F-16 -hävittäjällä lentänyt Hanche pitää tärkeimpänä etuna ja kehitystuloksena.

– Sensorit ovat ovat erittäin hyviä verrattuna F-16-hävittäjään. Myös se miten tämä kaikki sensoreista saatava informaatio esitetään minulle yhtenä selkeänä kokonaiskuvana helpottaa tekemään omia taktisia päätöksiäni. Minun ei tarvitse käyttää aikaani sensoreiden säätämiseen ja operointiin, vaan kokonaiskuva muodostuu automaattisesti ja voin käyttää sen ajan päätöksen tekemiseen miten seuraavaksi toimin.

– Myös koneen havaitsemattomuus on dramaattinen etu meille. Kun et ole näkyvissä viholliselle, se antaa aikaa ja voit päättää menetkö esimerkiksi taisteluun vai käännytkö pois, Hanche sanoo.

Pakkanen ja käytön hinta?

Ainakin yksi riski Norjan hävittäjävalintaan liittyy, ja norjalaiset sen myös itse myöntävät. Sen nimi on pakkanen.

Konetta on testattu laboratorio-olosuhteisiin tehdyssä talvisäässä, jossa norjalaistenkaan mukaan ei suurempia ongelmia ilmennyt. Mutta todellinen testikäyttö oikeissa arktisissa olosuhteissa on vasta edessä.

– Rehellisesti sanottuna emme ole päässeet tekemään itse talvitestejä, joten emme voi tarkalleen vielä tietää miten se tulee kestämään pitkän talven. Se on yksi riski, joita aina on. Vuoden päästä olemme paljon viisaampia, Morten Hanche myöntää.

Myös F-35 -ohjelman johtaja Christopher Bogdankin myönsi, että talvitesteissä koneen moottoriöljyjen jähmettymisen kanssa oli ongelmia ja öljyputket onkin jouduttu tekemään sen jälkeen halkaisijaltaan suuremmiksi.

Toinen Suomen kannalta kysymyksen herättävä tekijä on F-35:n käyttökustannukset. Onko järkevä ostaa konetta, jos sen lentämiseen ei ole varaa?

Päätöksen paikka

Kaikki hävittäjävalmistajat vastasivat viime vuoden lopulla Ilmavoimien tietopyyntöön. Tuhansien sivujen vastauksia puretaan ja analysoidaan nyt parhaillaan. Helppo tehtävä tietojen analysointi ja vertailu ei siis ole. Virallisesti vertailu ei ole kuitenkaan vielä asian ydin, vaan nyt kerättävä ja koottava informaatio antaa pohjaa virallisille tarjouspyynnöille, jotka lähetetään jokaiselle valmistajalle alkuvuodesta 2018.

Vastaukset tarjouspyyntöön saadaan vuoden kuluessa, jonka jälkeen virallinen arviointi ja neuvotteluvaihe käynnistyy.

Aktiivista kanssakäymistä valmistajien ja HX-hankkeesta vastaavan puolustusministeriön kanssa käydään silti jo nyt. Hankkeen johtaja Lauri Purasen mukaan kyse ei ole lobbauksesta, vaan päinvastoin ammattitaidon osoituksesta. Kiinnostuksesta Suomen hävittäjäkauppaan kertoo valmistajien valmius olla käytettävissä.

– Se on hyvä indikaattori, että jos he kerran kahdessa kuukaudessa, kerran kuukaudessa käyvät minua täällä tapaamassa, niin kyllä se kertoo, että vakavasti tämä otetaan. He haluavat varmistaa, että jos meillä on jotain kysyttävää, niin me myös saadaan ne vastaukset.

Puranen korostaa, että Suomelle tärkein tekijä on suorituskyky. Tämän jälkeen muut päätöksentekoon vaikuttavat aihealueet ovat elinkaarikustannukset, huoltovarmuus ja teollinen yhteistyö sekä puolustuspoliittinen vaikuttavuus.

Hyvä on lopuksi muistaa, että edellä mainittujen yhdysvaltalaisten hävittäjien lisäksi kisassa on kolme muutakin kandidaattia. Ketään ei tietopyyntövaiheessa pois pudoteta, vaan tarjouspyynnöt lähetetään kaikille.

Ennen sopimuspöytään istumista ja samppanjalasien skoolausta hankintapäätöksen kunniaksi edessä on vielä monta vakuutusta oman vaihtoehdon ehdottamasta paremmuudesta. Ilmavoimissa mainoslauseet pitää nyt osata muuntaa vastaamaan todellisuutta ja rankata Suomelle sopivin hävittäjä ykköseksi kaikki osa-alueet huomioiden. Ei mikään ihan helppo tehtävä.