Islannin ilmavalvonta tarkoittaa järjestelyä, jossa puolustusliitto Natoon kuuluvat maat valvovat ilmatilaa jäsenvaltiossa, jolla ei ole omaa hävittäjäilmatorjuntaa.
Toisen maailmansodan jälkeen Islanti liittyi Natoon ja solmi Yhdysvaltojen kanssa sopimuksen, jossa Yhdysvallat vastasi Islannin puolustuksesta. Vastineeksi Islanti antoi Yhdysvaltojen pitää joukkojaan saarella. Islannilla ei ole omaa armeijaa.
Ajatus Islannin ilmavalvonnasta sai alkunsa vuonna 2006, kun Yhdysvallat vetäytyi maasta ja Islanti jäi ilman hävittäjäilmavalvontaa. Nato-maat aloittivat saarivaltion ilmatilan valvonnan vuonna 2008 sen jälkeen, kun Islannin hallitus oli pyytänyt valvonta-apua.
Seuraavana vuonna Suomessa pyöriteltiin mahdollisuutta lähteä mukaan ilmatilavalvontaan, mutta tuolloin eduskunnan puolustusvaliokunta hautasi ajatuksen mahdottomana.
Nyt Suomi ja Ruotsi ovat lähdössä Islantiin yhdessä Nato-maa Norjan valvontavuorolla kolmeksi viikoksi keväällä 2014. Sekä Suomi että Ruotsi ovat asettaneet osallistumisen ehdoksi sen, että kumpikin maa lähtee mukaan.
Suomi on valmis lähettämään Islantiin enimmillään neljä Hornet-hävittäjää, mutta toistaiseksi hävittäjien tarkkaa tehtävää ei tiedetä. Kiistaa on myös siitä, olisiko Islannin ilmavalvonta harjoitustoimintaa vai valvontatehtäviä, jolloin tarvittaisiin lakimuutos. Ruotsi aikonee osallistua ilmavalvontaan aseistamattomilla koneilla, mutta Suomi ei ole sulkenut aseistusta pois.
Suomen lähtemistä mukaan Natoon kuuluvan Islannin valvontaan on perusteltu pohjoismaisella turvallisuus- ja puolustusyhteistyöllä, jota Pohjoismaat ovat halunneet lisätä viime vuosina.
Eduskunnassa oppositio vastustaa valvontaan osallistumista. Operaatiota on vastustettu Suomessa muun muassa siksi, ettei liittoutumattoman Suomen haluta sekaantuvan Nato-maiden ilmavalvontoihin. Lisäksi puolustusvoimien resurssipulaa pidetään yhtenä suurena perusteena.
(MTV3)
Katso Lauri Purasen studiohaastattelu (Seitsemän uutiset 30.10.2012)
Sumo video id