Kun lahjalistakäytäntö rantautui Suomeen, sitä pidettiin alussa hiukan epähienona tapana kertoa toiveistaan. Perinteisesti oli lahjaideoita oli urkittu vaivihkaa lähisukulaisilta: mitä ne nyt tarvitsisivat, kerääkö se Maija jotakin sarjaa, onko niillä jo kunnon matkalaukku...?
Ensin listoja oli suurimmissa tavarataloissa ja ne olivat konkreettisia paperiarkkeja, joihin "varattu" tavara merkittiin käsin. Sittemmin listoja otettiin käyttöön yhä useammissa kaupoissa ja kauppaketjuissa.
Pikkuhiljaa ajatus lahjatoivomusten julkisesta esillepanosta saavutti yhä useampien hyväksynnän. Ne jotka olivat kokeilleet listan käyttöä, kehuivat sitä, miten mukavaa onkaan voida antaa lahja, jolla on varmasti käyttöä. Eikä hääpari ainakaan saanut kuutta silitysrautaa!
Näennäisesti loputon
Myös Internetin mahdollisuudet ajantasaisen listan ylläpidossa oivallettiin nopeasti. Uusissa sovelluksissa hääpari pystyi itse päivittämään listaansa, jos jotakin oli unohtunut tai väri haluttiinkin vaihtaa toiseksi. Hää- ja etikettisivustoilla alkoi olla omia listavalikkojaan, joten listojen käyttö ei ollut enää sidottu edes vain yhden tavaratalon valikoimiin.
Lahjalistaa pääsee yleensä tutkimaan kirjoittamalla hääparin nimet ja hääpäivän niille varattuihin kohtiin. Toiset sivustot edellyttävät myös hääparilta saapuvan salasanan käyttöä., sillä uteliaisuus ajaisi monet vain tutkimaan ja päivittelemään puolitutun hääparin tai julkkiksen valintoja.
Kun lahjalista täyttää näyttösivun toisensa perästä, toivojat saattavat vaikuttaa hiukan kyltymättömiltä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lahjatoiveiden listaamisen tarkoitus ei suinkaan ole saada kaikkia mainittuja tavaroita vaan antaa vierasjoukolle vaihtoehtoja varmasti tervetulleen häälahjan hankintaan. Kun häävieraita voi olla parisataa, yksittäiset paketit tekisivät muutenkin melko lailla samankorkuisen pinon.
