Suomen Miekkailuliitto juhlii viikonloppuna 75-vuotista taivaltaan. Lajin kansainvälinen menestys antoi odottaa Suomessa itseään yli 70 vuotta ennen kuin Minna Lehtola toi kalvassa tähän mennessä ainoan yleisen sarjan arvokisamitalin, pronssin vuoden 2004 Ateenan MM-kisoista.
Ennen Miekkailuliiton perustamista toukokuussa 1931 oli miekkailun harrastus aloitettu helsinkiläisseuroissa Helsingin Miekkailijoissa ja Miekka-Miehissä sekä Viipurin Miekkailijoissa. Miekkailuinnostus täytti Helsingin Miekkailijoiden salin 1930-luvulla päivittäin.
Salin tuhouduttua toisessa maailmansodassa miekkailutoiminta jäi tauolle, mutta jatkui sodan päätyttyä vuonna 1945. Valmentajakaksikko Nils Sjöblomin ja Torvald Appelrothin sitkeä työ ja järjestelyinto kantoivat hedelmää Helsingin vuoden 1952 olympiakisoissa, josta tuloksena oli Erkki Kerttulan yhdeksäs sija kalvassa.
Seurojen lukumäärän kasvu huippuunsa (22) jatkoi suomalaisen miekkailun kasvojenkohotusta 1950-luvulla. Rolf Wiik oli vuonna 1956 Melbournen olympiakisoissa kalvassa kahdeksas.
Kotimainen valmentajapula sai Miekkailuliiton turvautumaan ulkomaiseen apuun muun muassa Italiasta, Ranskasta ja Unkarista. Puolalaiset Marek Szafirowski ja Wieslaw Koniczek toimivat suomalaisten miekkailuvalmennuksen kärjessä 1970- ja 1980-luvuilla. Virolainen Peter Neelis nousi 1990-luvulla Miekkailuliiton päävalmentajaksi ja on jatkanut sittemmin seuravalmentajana Helsingin Miekkailijoissa.
Miekkailuliitto on viime vuosina panostanut valmentajakoulutuksen kehittämiseen. Valmentajien taitojen parantamisen ja määrän lisäämisen avulla tähdätään harrastajapohjan laajentamiseen ja sitä kautta kansainväliseen kilpailumenestykseen. Tuore menestys on aloittanut lajin suosiossa uuden kasvun ja vanhoja seuroja on aktivoitu sekä uusia perustettu muun muassa Rovaniemelle, Savonlinnaan ja Porvooseen.
(MTV3-STT)