Michael Schumacher

Heti ensimmäisellä kokonaisella F1-kaudellaan Schumacher nousi Benettonin kiistattomaksi ykköskuljettajaksi. F1-uran ensimmäinen palkintopallisijoitus tuli kauden toisessa kilpailussa Meksikossa ja avausvoitto siellä, missä kaikki oli alkanut vuotta aikaisemmin. Saksalainen jätti Span radalla vaihtelevissa sääolosuhteissa taakseen Williams-kuljettajat Nigel Mansellin ja Riccardo Patresen.

Michael Schumacher, Jordan, 1992.

1993, Benetton-Ford, MM-sarjassa 4:s, 52 p/1 voitto

Benettonin vauhti ei vielä riittänyt Williams-autojen lyömiseen. Schumacher saavutti kauden ainoan voittonsa Portugalin GP:ssä Estorilissa. Alain Prost varmisti samassa kilpailussa neljännen maailmanmestaruutensa ja ilmoitti vetäytyvänsä kilparadoilta.

Michael Schumacher ja Alain Prost vuoden 1993 Espanjan GP:n podimilla. Kuva: Getty Images.

1994, Benetton-Ford, maailmanmestari, 92 p/8 voittoa

Schumacherin ensimmäistä mestaruutta varjosti Ayrton Sennan menehtyminen Imolassa. Ikuiseksi arvoitukseksi jää, olisiko Senna pystynyt nousemaan mestariksi heikosti alkaneen kauden jälkeen. Schumacherin ja Sennan välillä olisi joka tapauksessa nähty herkullisia taisteluita.

Michael Schumacher juhlii Euroopan GP:n voittoa 1994.

Neljä ensimmäistä osakilpailua voittanut Schumacher oli jo karkaamassa ylivoimaiseen mestaruuteen, mutta ohittelu lämmittelykierroksella Englannin Silverstonessa oli koitua kohtalokkaaksi. Saksalainen ei noudattanut kehotusta tulla varikolle kärsimään rangaistusta, mistä seurauksena oli hylkäys ja kahden kisan kilpailukielto. Kun Schumacher vielä menetti Belgian GP:n voittonsa auton pohjalevyn liiallisen kulumisen takia, britti Damon Hill nousi taistelemaan maailmanmestaruudesta.

Michael Schumacherin auto radan sivussa Australian GP:ssä 1994.

Viimeisessä osakilpailussa Australian Adelaidessa Schumacher ajoi ulos ja rikkoi autonsa, mutta paikkasi virheensä kolaroimalla seuraavassa mutkassa ohitusta yrittäneen Hillin kanssa. Molempien kisa päättyi keskeytykseen, ja Schumacher varmisti ensimmäisen maailmanmestaruutensa.

1995, Benetton-Renault, maailmanmestari, 102 p/9 voittoa

Jos Schumacherin ensimmäistä mestaruutta leimasivat kyseenalaiset ja ikävät tapahtumat, seuraavana vuonna saksalainen ei jättänyt mitään epäilyksien varaan. Schumacher sai Hillistä henkisen yliotteen ja britti sortui tyhmiin virheisiin.

Michael Schumacher juhli toista maailmanmestaruuttaan Tyynenmeren GP:n jälkeen 1995.

Saksalainen ajoi yhden uransa hienoimmista kilpailuista Belgian Spassa, missä hän nousi sadekelillä voittoon 16:nnesta lähtöruudusta. Schumacherista tuli kaikkien aikojen nuorin kaksoismestari jo kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa Japanin Aidassa.

1996, Ferrari, 3:s 59 p/3 voittoa

Schumacherin houkutteli Ferrarille miljoonapalkan lisäksi haaste nostaa legendaarinen italialaistalli takaisin menestyksen tielle. Ferrari ei ollut voittanut kuljettajien maailmanmestaruutta vuoden 1979 jälkeen ja 1990-luvun alussa talli oli historiansa pahimmassa kriisissä.

Michael Schumacher, Ferrari, voitti Belgian GP:n kaudella 1996.

Jo ensimmäisellä kaudella Schumacher saavutti kolme hienoa voittoa. Barcelonan kaatosateessa saksalainen oli täysin ylivoimainen ja myös Belgiassa ja Italiassa nopeammat Williams-autot jäivät taakse. Ferrarin epäluotettavuus vei kuitenkin mahdollisuudet mestaruuteen. Ranskan Magny-Coursissa Schumacher ajoi paalupaikalle, mutta Ferrarin moottori petti jo lämmittelykierroksella.

Schumacherin johdolla sarjaa edellisenä vuonna hallinnut Benetton ei yltänyt yhteenkään GP-voittoon ilman tähtikuljettajaansa.

1997, Ferrari, hylättiin MM-sarjan kakkostilalta, 78 p/5 voittoa

Schumacherin muuten upean kauden pilasivat Espanjan Jerezin päätöskisan tapahtumat. Pisteen johtoasemassa kilpailuun lähtenyt Schumacher käänsi autonsa ohitusta yrittäneen Jacques Villeneuven kylkeen, mutta ajautui itse ulos radalta. Villeneuve ajoi maaliin kolmantena ja maailmanmestarina.

Michael Schumacherin auto nostettiin pois radalta Euroopan GP:ssä 1997.

Schumacher menetti lopulta MM-sarjan kakkostilansa, mutta oli onnekas selvitessään ilman muita rangaistuksia.

1998, Ferrari, MM-sarjassa 2. 86 p/6 voittoa.

Vuosi 1998 muistetaan Suomessa Mika Häkkisen mestaruusvuotena. Kuten edelliselläkin kaudella, oli oikeastaan jonkinlainen ihme, että Schumacher ylipäätänsä taisteli mestaruudesta viimeiseen kilpailuun asti - niin paljon tasoitusta hän joutui ajoittain antamaan kalustonsa osalta. Saksalainen paikkasi tilannetta ilmiömäisillä ajosuorituksillaan ja Ferrarin onnistuneella taktikoinnilla mm. Unkarin GP:ssä.

Michael Schumacher ajoi David Coulthardin perässä Britannian GP:ssä 1998. Hetkeä myöhemmin kaksikko kolaroi ja romutti autonsa.

Span rankkasateessa Ferrari-kuljettaja oli matkalla ylivoimaiseen voittoon ja MM-sarjan johtoon, kunnes kisa päättyi kolariin McLarenin David Coulthardin kanssa. Coulthard myönsi vasta vuonna 2003 nostaneensa jalkansa kaasulta suoralla, minkä seurauksena Schumacher ajoi skotin päälle.

Nürburgringillä jossiteltavaa ei jäänyt, vaan saksalainen joutui tunnustamaan Häkkisen paremmakseen. Näin Suzukan päätöskilpailuun lähdettiin suomalaisen pistejohdossa. Schumi epäonnistui jälleen ratkaisuvaiheissa sammuttamalla autonsa lähtöruudukkoon. Hurja takaa-ajo päättyi lopulta rengasrikkoon.

1999, Ferrari, MM-sarjassa 5:s 44 p/2 voittoa.

Schumacherin voitokkaasti alkanut kausi katkesi loukkaantumiseen Silverstonessa. Saksalainen katkaisi Stowe-mutkan ulosajossa jalkansa ja joutui seuraamaan sivusta, kuinka tallikaveri Eddie Irvine nousi taistelemaan mestaruudesta Häkkisen kanssa.

Michael Schumacher, Mikä Häkkinen ja Eddie Irvine Japanin GP:n palkintopallilla 1999.

Schumacher palasi kilparadoille kahteen viimeiseen osakilpailuun auttamaan Irvinea mestariksi. Malesiassa Ferrari ottikin kaksoisvoiton, kun Schumacher päästi Irvinen ohitseen ja pidätteli Häkkistä takanaan. Punaiset autot tosin hylättiin sääntöjenvastaisten ilmanohjaimien vuoksi, mutta italialaistallin protesti meni kaikkien yllätykseksi läpi ja mestaruuden ratkaisu siirtyi Suzukan päätöskisaan. Häkkinen kesti paineet ja ajoi voittoon, mutta Ferrari varmisti valmistajien mestaruuden 16 vuoden tauon jälkeen.

2000, Ferrari, maailmanmestari, 108 p/9 voittoa.

Michael Schumacher ja Ferrari juhlivat kauden 2000 mestaruuksia.

Vasta viides kausi Maranellossa toi Schumacherille jättipotin. Schumi avasi kauden kolmella peräkkäisellä voitolla Australiassa, Brasiliassa ja Imolassa ja johti ylivoimaisesti MM-sarjaa.

Michael Schumacherin voitto Monzassa 2000 sai Ferrarin tifosot juhlimaan.

Lähtösuoran kolarit Itävallassa ja Saksassa käänsivät kuitenkin tilanteen. Vahvan alkukauden jälkeen mestaruus näytti jälleen karkaavan Schumacherin käsistä, kun Häkkinen nousi MM-johtoon Unkarissa ja ajoi heti perään F1-uransa mahtavimman voiton Belgian Spassa. Ikimuistoinen ohitus Kemmel-suoran päässä oli saksalaiselle kova isku, ja paineet joka suunnalta kasvoivat.

Michael Schumacher ja Mika Häkkinen vauhdissa vuoden 2000 Belgian GP:ssä.

Seuraavassa kilpailussa Monzassa Schumacher oli lähes pakkovoiton edessä. Ykköstila kotiyleisön edessä nosti tunteet pintaan, kun kivikasvoisena tunnettu saksalainen purskahti itkuun lehdistötilaisuudessa. Kun Häkkisen kilpailu USA:n Indianapolisissa päättyi moottoririkkoon, Schumacher pystyi ratkaisemaan mestaruuden kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Japanin Suzukassa.

2001, Ferrari, maailmanmestari, 123 p/9 voittoa.

Schumacherin toinen peräkkäinen mestaruus tulikin sitten huomattavasti helpommalla. Tehtävää helpottivat Häkkisen kokemat vastoinkäymiset. Espanjan GP:ssä Barcelonassa McLarenin moottori laukesi viimeisellä kierroksella ja Schumacher pääsi korjaamaan voiton. Takaisku vei Häkkisen motivaation lopullisesti, eikä skotti David Coulthardista ollut Schumin vakavaksi haastajaksi.

Michael Schumacher lähti paalulta kauden 2001 USA:n kisaan.

Saksalainen sinetöi neljännen mestaruutensa jo elokuussa Unkarissa. Kauden aikana Schumi rikkoi myös Alain Prostin voittoennätyksen.

2002, Ferrari, maailmanmestari, 144p /11 voittoa.

Jos edellinen kausi oli Schumacherin ja Ferrarin juhlaa, niin vuonna 2002 menestyspari laittoi kaikki ennätykset uusiksi. Kun parhaassa autossa istui paras kuljettaja, jälki oli sen mukaista. Schumi kapusi jokaisen osakilpailun päätteeksi palkintopallille ja peräti yksitoista kertaa korkeimmalle korokkeelle.

Michael Schumacher juhli vuoden 2002 Japanin GP:n voittoa.

Schumacher nousi legendaarisen Juan Manuel Fangion rinnalle viisinkertaiseksi maailmanmestariksi jo heinäkuun alussa Ranskassa, kun Kimi Räikkösen haaveet uran ensimmäisestä GP-voitosta haihtuivat öljyläikkään.

Michael Schumacher voitti vuoden 2002 Itävallan GP:n tallimääräyksellä ja luovutti ylimmän korokkeen Rubens Barrichellolle.

Ylivoimaan nähden oli yllättävää, että Schumacher katsoi tarvitsevansa apua tallikaveriltaan Rubens Barrichellolta. Yleisön buuausten säestämänä Barrichello joutui päästämään mestarin ohitseen ja voittoon loppusuoralla Itävallassa. Myös muissa osakilpailuissa Ferrari syyllistyi sopupeliin, ja italialaistallin pelleily saikin kansainvälisen autoliiton FIA:n kieltämään tallimääräykset kauden päätteeksi. Unettavan tylsät kisat ja romahtaneet katsojaluvut johtivat muihinkin sääntömuutoksiin.

2003, Ferrari, maailmanmestari, 93p /6 voittoa

Kauden 2003 Schumacher avasi takkuisesti: hän oli neljäs Australiassa, kuudes Malesiassa ja keskeytti Brasilian romurallissa monen muun kuljettajan tapaan. Kun sarja rantautui Eurooppaan Schumacher otti valtikan ja ajoi peräkkäiset voitot San Marinossa, Barcelonassa ja Itävallassa.

Michael Schumacherin voitto 2003 Japanin GP:ssä sai Ferrarin työntekijät juhlimaan varikkomuurille.

Saksalaismestarin kesä oli kuitenkin vahvasti kaksijakoinen: kevätkesällä Monacossa hän jäi kolmanneksi, mutta päästeli sen jälkeen kauden neljänteen voittoonsa Kanadassa. Samalla hän nousi MM-sarjaan johtoon, joka piti loppujen lopuksi kauden viimeiseen kilpailuun asti.

Michael Schumacher ja Ferrari juhlivat Schumin kuudetta maailmanmestaruutta.

Mestaruustaiston ratkaisut näyteltiin kauden kahdessa viimeisessä osakilpailussa. Indianapolisissa Schumacherin avuksi tuli vesisade. Hän pääsi hyödyntämään paitsi tunnetusti hyvän sadekelin ajotaitonsa, myös Bridgestonen paremman saderenkaan tuoman edun. Voitto oli hänelle kauden kuudes. Suzukassa hän oli vaikeuksien jälkeen kahdeksas, mikä riitti mestaruuteen.

2004, Ferrari, maailmanmestari, 148p /13 voittoa

Schumacher varmisti uransa seitsemännen maailmanmestaruutensa kauden 2004 Belgian GP:ssä Spa-Francorchampsin radalla, kun kaudesta oli ajamatta vielä neljä osakilpailua. Schumacher voitti kauden 18 osakilpailusta 13. Jo kauden alkukisoista lähtien oli selvää, että muiden tallien oli tyydyttävä taistelemaan sijoista Ferrarin takana. MM-sarjan loppupisteissä Schumacher oli ykkönen yhden kauden piste-ennätyksellä 148.

Michael Schumacher tuuletti vuoden 2004 Japanin GP:n voittoa.

Schumacher ylsi kauden aikana parhaimmillaan seitsemän peräkkäisen voiton putkeen. Putken katkaisi Kimi Räikkönen Belgiassa. Kauden alussa Schumacherin viiden osakilpailun voittoputki katkesi, kun Monacon tunnelissa kierroksella jäänyt Williamsin Juan Pablo Montoya törmäsi Schumacherin perään turva-auton perässä ajettaessa. Ferrari osui törmäyksen seurauksena radan kaiteisiin ja auton etupyörän ripustukset hajosivat.

2005, Ferrari: MM-sarjassa kolmas, 62p / 1 voitto

Vuosi 2005 palautti Ferrarin ja Schumin maan pinnalle. Vaikka saksalainen sijoittui MM-pisteissä kolmanneksi, ei hän missään vaiheessa yltänyt mukaan mestaruustaistoon.

Ferrari aloitti kauden vanhalla F2004B-autolla, jonka vauhti osoittautui kahdessa ensimmäisessä kisassa riittämättömäksi. Pikavauhdilla radalle tuotu F2005-auto ei sekään lunastanut suuria odotuksia, vaikka Schumacher väläytteli muutamaan otteeseen vauhtiaan. Kauden neljännessä osakilpailussa Imolassa hän nousi 13. lähtöruudusta ahdistelemaan kilpailua johtanutta Fernando Alonsoa, mutta ei kyennyt ohittamaan espanjalaiskuljettajaa viimeisten kierrosten aikana.

Michael Schumacher voitti vuoden 2004 USA:n GP:n, jossa Michelinin renkailla ajaneet tallit vetäytyivät kisasta.

Kauden ainoan voittonsa Schumi otti Indianapolisin kuuden auton tynkäkisasta (kuvassa yllä). Kanadassa ja Unkarissa hän ajoi maaliin Kimi Räikkösen jälkeen toisena, mutta useimmiten saksalainen joutui kamppailemaan jäännöspisteistä.

Michael Schumacher ei paljoa juhlinut vuoden 2005 USA:n GP:n voittoa.

Muutamissa kilpailuissa Schumacher sortui hänelle harvinaisiin virheisiin. Vanhan mestarin kausi päättyi täydelliseen fiaskoon: Kiinan GP:ssä Schumacher kolaroi jo lämmittelykierroksella Christijan Albersin Minardin kanssa ja pyörähti itse kilpailussa ulos radalta turva-auton takana ajettaessa.

2006, Ferrari: MM-sarjassa toinen, 121 p / 7 voittoa

Ferrarin kotiradalla Imolassa Schumacher ohitti Ayrton Sennan formula ykkösten kaikkien aikojen paalupaikkatilaston kärjessä ajamalla uransa 66. paalupaikan. Monacossa Schumacherilta riistettiin tuomariston päätöksellä kauden arvostetuimman osakilpailun paalupaikka. Aika-ajon lopussa nähtiin erikoinen tapahtuma, kun Schumacher jätti autonsa Rascasse-mutkaan tehtyään sitä ennen paalupaikkaan oikeuttaneen ajan. Schumi hidasti kilpakumppaneitaan, koska he eivät pystyneet ajamaan täysillä sitä radan kohtaa, johon Schumin auto oli jäänyt. Saksalaisen mukaan kyse oli ajovirheestä, mutta lähes kaikki muut pitivät temppua tahallisena, sillä Schumacher menetti autonsa hallinnan vaivaisessa 16 kilometrin tuntinopeudessa.

Michael Schumacher ja Fernando Alonso paiskasivat kättä ennen vuoden 2006 päätöskisaa Brasiliassa.

Voittoon päättyneen Italian GP:n jälkeen Schumacher ilmoitti lopettavansa ajouransa kauden päätteeksi.Lopettamisilmoituksensa jälkeen Schumi nousi vielä taistelemaan Fernando Alonson kanssa kauden maailmanmestaruudesta. Kiinan GP:n voitollaan Schumi nousi MM-sarjan kärkeen, vaikka oli ollut kauden puolivälissä 25 pistettä Alonsoa perässä.

Kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Japanin GP:ssä Schumin Ferrariin iski ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen moottoririkko kilpailutilanteessa, ja saksalainen joutui keskeyttämään kärkipaikalta. Mestaruusmahdollisuudet olivat näin ollen lähes olemattomat kauden ja uran päätöskisassa Brasiliassa, ja 9. kierroksen ohitustilanteessa tullut rengasrikko heikensi niitä entisestään. Siitä huolimatta Schumi ajoi Brasiliassa yhden uransa upeimmista kisoista taistelemalla rohkeiden ohitusten myötä tiensä joukon hänniltä neljänneksi. Kaiken kruunasi Schumacherin kolme kierrosta ennen maalia suorittama ohitus Kimi Räikkösestä: saksalainen puristautui sisäkurvin puolelta väkisin edelle sen jälkeen, kun kuljettajat olivat hetken aikaa ajaneet aivan rengas rengasta vasten.

Michael Schumacherin upean uran päätös - ensimmäinen siis - sai ansaitsemansa juhlan Ferrarilla.

Lopettamisilmoituksensa jälkeen Schumi työskenteli Ferrarin neuvonantajana ja tyydytti kilpailuviettiään ratamoottoripyöräilyssä. Schumi ajoi muutaman kerran myös testejä Ferrarin F1-autolla.

Shokkipaluu formula ykkösiin

Kun Felipe Massa loukkaantui Unkarin GP:n 2009 aika-ajoissa, nimettiin Schumi hänen korvaajakseen. Paluu kuitenkin peruuntui vielä tällä kertaa, koska moottoripyöräonnettomuudessa tullut niskavamma ei ollut ehtinyt parantua. Nyt niska ei kuitenkaan enää vaivaa mestaria, joka teki joulukuussa 2009 kolmevuotisen sopimuksen Mercedes-tallin kanssa.

Kyseessä oli eräänlainen kotiinpaluu, sillä ennen F1-uransa alkua Schumi kuului Mercedeksen junioritiimiin urheiluautojen MM-sarjassa. Mercedekselle Schumia houkutteli myös mahdollisuus työskennellä vanhan aisaparinsa Ross Brawnin kanssa.

Odotettu paluu kuitenkin lässähti, sillä Mercedes-auton vauhti ei riittänyt voittotaisteluun ja 41-vuotias Schumacher joutui useimmiten tunnustamaan tallitoverinsa Nico Rosbergin paremmakseen. Schumi sai myös huomata, että nuoret ja nälkäiset kuljettajat eivät kunnioittaneet vanhaa mestaria radalla. Kauden parhaaksi tulokseksi jäivät kolme neljättä sijaa. Radalla Schumi osoitti olevansa yhtä häikäilemätön kuin aina ennenkin: Unkarin GP:ssä hän painosti vanhan tallitoverinsa Rubens Barrichellon hengenvaarallisella tavalla kohti varikkomuuria ja sai siitä hyvästä lähtöruutua pudottaneen rangaistuksen seuraavaan kisaan.

Michael Schumacherin F1-uran tilastoja:
GP-viikonloppuja: 267
GP-startteja: 265
GP-voittoja: 91 (ennätys)
Palkintosijoja: 154 (ennätys)
Paalupaikkoja: 68 (ennätys)
Eturivin lähtöpaikkoja: 115 (ennätys)
Kilpailun nopeimpia kierroksia: 76 (ennätys)
MM-pisteet kautta aikojen: 1369 (ennätys)
Pistekeskiarvo per GP-startti: 5,52 (ennätys)
Voittoprosentti per GP-startti: 36,7
Kierroksia johdossa: 5108 (ennätys)
Maailmanmestaruudet: 7 kpl, 1994, 1995, 2000-2004 (ennätys)
Peräkkäisiä pistesijoja: 24 (ennätys)
Peräkkäisiä palkintosijoja: 19 (ennätys)
Voittoja samalla radalla: 8 voittoa Magny-Coursissa (ennätys)
GP-startteja saman tallin autolla: 179 kpl Ferrarilla (ennätys)
Hattutemput (voitto, paalupaikka ja nopein kierros samassa kilpailussa): 22 (ennätys)
Hallitsevana maailmanmestarina yhtäjaksoisesti: 4 vuotta, 11 kuukautta ja 17 päivää (8. lokakuuta 2000 - 25. syyskuuta 2005) (ennätys)
Suurin voittopistemarginaali MM-sarjassa: 67 (2002) (ennätys)
Aikaisimmassa vaiheessa kautta varmistunut MM-titteli: varmisti vuoden 2002 mestaruuden heinäkuussa, kun 6 kisaa oli vielä ajamatta (ennätys)
Voittoja yhden kauden aikana: 13 (2004) (ennätys)
Palkintosijoja yhden kauden aikana: 17 (2002) (ennätys)
Kaksoisvoittoja saman tallin kuljettajille: Schumacher ja Rubens Barrichello 24 (2000-2005) (ennätys)
Peräkkäisiä kausia, joilla vähintään yksi voitto: 15 (ennätys)

(MTV3)