Lipstikka eli rohtoliperi on kotoisin nykyisen Iranin alueelta ja sitä on viljelty Euroopassa jo antiikin ajoista saakka. Pohjoismaihin lipstikka tuli munkkien mukana 1000-luvulla. Suomessa lipstikka on ollut 1700-luvulla yksi suosituimpia lääkekasveja. Sen juurissa ja lehdissä on haihtuvaa öljyä ja yrttiä on käytetty naistenvaivoihin, kouristuksia lievittämään ja virtsaneritystä helpottamaan. Keski-Euroopassa se on mielletty myös lemmenyrtiksi, mihin voidaan ajatella saksankielisen nimen "liebstöckel" viittaavan.
Lipstikka valtaa alaa puutarhassa
Monivuotinen lipstikka saattaa kasvaa parimetriseksi, joten se vaatii riittävän kokoisen, puolivarjoisen kasvupaikan. Parhaiten lipstikka viihtyy kuohkeassa, kosteassa ja ravinteikkaassa maassa. Vastaistutettuina taimet tarvitsevat kastelua, mutta eivät juurikaan myöhemmin. Erittäin kuivana kautena sitä on kuitenkin syytä kastella.
Lipstikka maistuu vahvasti selleriltä, mutta lisäksi siinä voi aistia palsternakan, purjon ja persiljankin aromia. Lipstikkaa käytetään usein kuivattuna, mutta nuoria lehtiä ja versoja voi käyttää hyvin esimerkiksi salaatteihin. Lehdet sopivat mausteeksi lihakeittoihin ja -patoihin, kastikkeisiin, muhennoksiin ja riisi- ja pastaruokiin. Lipstikalla voi korvata lihaliemen ja joskus suolankin.
(MTV3-Finfood)
Lipstikalla maustettu lammassoppa
Lähteet: Siirtolapuutarha 3/2003 ja www.yrttitarha.com