USA 1996. Ohjaus: Jerry Zaks. Käsikirjoitus: Scott McPherson omasta näytelmästään. Kuvaus: Piotr Sobocinski. Leikkaus: Jim Clark. Lavastus: David Gropman. Musiikki: Rachel Portman. Tuotanto: Scott Rudin, Jane Rosenthal, Robert De Niro. Pääosissa: Diane Keaton, Meryl Streep, Leonardo DiCaprio, Robert De Niro, Hume Cronyn, Gwen Verdon, Hal Scardino, Dan Hedaya.
Diane Keaton ansaitsi Oscar-ehdokkuuden tästä pienestä elokuvasta, joka näyttää Amerikassakin vielä osattavan tehdä koskettavaa elokuvadraamaa. Marvinin tyttäret on teatteriohjaaja Jerry Zaksin filmidebyytti ja se toimii voimakkaasti näyttelijöiden ja tarinan heidän ympärilleen kietoman voimakkaan jännitteen varassa.
Bessie (Keaton) ja Lee (Streep) ovat siskoksia, joiden välit ovat viilentyneet Bessien jäätyä hoitamaan sairasta isää ja tätiä Floridaan ja Lee perustettua perheen Ohioon. Leen riesana on kahdesta pojasta vanhempi Hank (DiCaprio), jonka mielenterveys on jo vaatinut laitoshoitoa. Perhe kerääntyy kuitenkin kohtalon oikusta isän sairasvuoteen hallitsemaan taloon, koska Bessiessä todetaan sairaus, jonka parantamisessa sukulaiset voivat mahdollisesti auttaa luuytimen luovuttajina. Ajan arpeumat repeytyvät auki ja katseet syvenevät.
Zaks käyttää elokuvavälinettään joustavasti vaikka syventyykin henkilöidensä tunteisiin. Tasapaino pysyy hienosti läpi elokuvan eikä ketään ajeta väkisin shown varastajaksi. Draama jaksaa liikuttavan kauniisti loppuun asti.
Keaton ansaitsee palkintoehdokkuutensa, hänen työskentelynsä on estotonta ja koskettavaa. Myös Streep pysyy nahoissaan ja tekee hallitu roolin toisen tien valinneena siskona. DiCaprio irrottaa aitouden pelkästä katseestaan ja myös De Niro pitäytyy mainosti sympaattisessa pikkuroolissaan.
Jerry Zaks näyttää elokuvaväelle, että hyvä tarina ja voimakkaat näyttelijät saavat kankaankin loistamaan. Marvinin tyttäret on koskettava pikku elokuva.
Teksti: Jari Rantala