Markus Heikkerö Lahden taidemuseossa

Runsaat 30 työtä antavat kattavan kuvan yli 30 vuoden urasta, joka on näyttelyn nimen perusteella puolivälissään.

-Hän on ajassa, mutta silti vähän esillä - sitä paitsi entinen lahtelainen, perustelee valintaa amanuenssi Ulla Aartomaa. Näyttely osui sattumalta taiteilijan 50-vuotisvuoteen. Itse asiassa taiteilijavalinta oli Lahden taidemuseon kannalta vähän liiankin ajankohtainen. Suurin näyttelyyn tekeillä ollut taulu lähti kiertämään maailmaa, kun Heikkerö nimitettiin Carnegie-palkintoehdokkaaksi.

Heikkerön aiheiltaan ja tekniikoiltaan kovin erilaisilla teoksilla on yhteinen tekijä. Aina hän on maalannut senhetkisiä ajatuksiaan, ovatpa ne nuoren miehen seksuaalista etsintää, rockmuusikon elämää, stipendistä alkaneita Amerikan-vuosia tai kauan odotettu loma keskellä vanhaa arkkitehtuuria. Lahden näyttely avautuu yleisölle lauantaina ja jatkuu lokakuun puoliväliin.

Aiheet, tekniikka ja signeeraus vaihtuneet

Heikkerön työt on sijoitettu taidemuseoon kehitysvaiheittain. Takimmaisen huoneen ovat vallanneet seksuaaliset rymistelyt, joilla alle 20-vuotias, varhaiskypsä taiteilija herätti kohua 1970-luvun taitteessa. Ne veivät Heikkerön sellaiseen julkisuusrumbaan, että hän välttelee edelleen lehdistön tapaamista ja antaa mieluummin töiden puhua puolestaan.

Seuraavalla vuosikymmenellä Heikkerö löytyi opiskelemasta grafiikkaa tai rocklavoilta Sleepy Sleepersien riveissä. Samaan aikaan hän loi omaperäisiä levynkansia. Näyttelyssä on ruiskumaalattuja näköiskuvia muun muassa M.A. Nummisesta, Honey B:stä ja Topi Sorsakoskesta. Pedro Hietasta edustavat pikkutarkasti ikuistetut viikset, korvakoru ja haitarin näppäimistö sekä silmälasit. Signeerauksena on pelkkä Markus.

Amanuenssi Aartomaan mukaan tämä vaihe loppui Heikkerön havaittua, ettei pääse tekniikassa enää eteenpäin. Kuvastokin oli loppuun ammennettu. Kutsu Yhdysvaltoihin merkitsi kymmenen vuotta sitten vapautusta. Enää hän ei ollut SE Heikkerö, vaan hänet otettiin vastaan pelkästään kuvien kautta.

Kalifornia sai taiteilijan muistamaan öljyvärit ja karamellipaperin makeat värit. Paksulla värillä hän ilmaisi materiaa ihmis- ja eläinhahmoissaan. Sittemmin tilalle tuli ohuin kerroksin ikuistettuja spiraaleja, joita nähtiin Kiasman näyttelyssä 1999. Ihmiset, signeeraus ja kehykset olivat töistä kadonneet, mutta itse maalaus jatkui huolellisena kankaan sivuillekin.

Paluu Suomeen on tiennyt jälleen uutta vaihetta taiteilijalle. Entisessä maitokaupassa Helsingissä on viime aikoina syntynyt autioita kaupunkinäkymiä, joissa Heikkerö tutkii valoja ja varjoja sekä värien rinnastuksia. -Surrealistista pysähtyneisyyttä, luonnehtii amanuenssi Ulla Aartomaa.

(STT)