Kun ukrainalaissotilaan säkeistö Stefania-kappaleesta kajahti maanantaina 16. toukokuuta yhtenä viimeisitä viesteistä tehtaalta, se samalla säesti Mariupolin puolustuksen loppua.
Ukrainan kaakkoisrannikolla, Donetskin oblastissa oleva satamakaupunki oli Venäjän hyökkäysjoukoille tavoite, jolla se saisi Ukrainan Asovan-meren merliikenteen haltuunsa ja itselleen maakäytävän Donetskin ja Krimin välillä.
Ukraina tiesi tämän jo ennen hyökkäystä.
Niinpä Mariupolin Azovstalin terästehdas, joka oli pelastanut kaupungin jo vuoden 2014 hyökkäyksessä, sai jälleen tehtävän olla linnake ja tarvittaessa viimeinen.
Kymmenen neliökilometrin tehdasalue aivan rannassa on ulkoisesti vain rähjäinen neuvostoajan jäänteeltä vaikuttava kolossi.
Mutta juuri neuvostoajan jäljiltä se kätkee sisäänsä bunkkeri- ja puolustusjärjestelmän, jota on maan alla enemmän kuin päällä. Neuvostoajatteluun kuului varmistaa strategiset kohteet, ja terästehdas, jos mikä, oli sellainen.
Ukrainalle tehtaan varustaminen linnakkeeksi oli ilmiselvä valinta.
Kun Venäjä eteni piirittämään Mariupolia maaliskuun alussa, kaupunki oli omillaan. Pommitukset tuhosivat itse kaupunkia, mutta terästehtaalla oltiin turvassa.
Venäjän tuhoamistaktiikka oli väsyttää terästehtaan puolustajat, ja huhtikuussa tehtaan alueella käytiin raakoja taisteluja. Puolustajat kuitenkin pystyivät torjumaan hyökkäjät päivä ja viikko toisensa jälkeen, mutta tappiot olivat vakavia.
Puolustajat pyysivät videoviesteissään toistuvasti siviilien evakuointia ja kansainvälistä tukea, mutta Venäjän kuristusote esti useimmat yritykset.
Huhtikuun lopulle tultaessa Venäjän sotaonni myös itäisessä Ukrainassa alkoi kääntyä.
Venäjä oli joutunut sitomaan Mariupoliin sitkeän puolustuksen takia joukkoja, ja mitä pidemmälle puolustus kestäisi, sitä tukalampaa Venäjällä olisi Donbassissa ilman niitä.
