(Warner)
Suomihiphopin voimanainen Mariska laajentaa kolmannella levyllään ilmaisuaan entistä enemmän reggaen suuntaan. Suden hetken kappaleissa on vaikutteita myös dancehallista ja trip-hopista. Räppäämisen osuutta on karsittu entisestään - ja mikäs siinä. Jo kakkosalbumillaan Memento Mori Mariska osoitti vahvuutensa nimenomaan laulajana. Nyt hänen kädenjälkensä näkyy aiempaa vahvemmin myös levyn sävellyksissä.
Levyn aloittaa kappale Otetaan rauhassa, jossa vierailevaa läppää käyvät heittämässä muiden muassa Sere ja Steen1. Kappale on vanhaa tuttua Mariskaa, mutta ei juuri säväytä. Kakkosraita Laina kuitenkin näyttää jo selkeämmin, missä uudella levyllä mennään - hyvä! Laina on letkeänhaikea kappale, joka sopii loistavasti loppukesän tunnelmiin. Biisi on myös selvää hittikamaa ja muistuttaa melko lailla singlelohkaisu Keinua. Hittipotentiaalia on myös tehokkaasti rullaavalla Matkamuistoja -raidalla.
Suden hetken parhaat vetäisyt edustavat kuitenkin erilaista ja uutta Mariskaa. Hypnoottisen synkkä TäysiQ on upean tunnelmallinen kappale, ja yhden illan tuskaa riipaisevasti luotaava Yksinäinen susi kuvaa krapula-aamua synkimmillään loistavasti. Myös Matkamuistosta tehty Laos-remix saa tanssijalan vipattamaan ja Crita con migo muistuttaa, että liike lähtee lantiosta.
Aiempaan tuotantoonsa verrattuna Mariska hidastaa Suden hetkellä tempoaan huomattavasti. Tämä on onnistunut ratkaisu, sillä naisen persoonallinen ääni ja notkea artikulaatio toimivat parhaiten nimenomaan hitaissa tai keskitempoisissa kappaleissa. Myös sanoitukset liikkuvat aiempaa sameammissa vesissä: Kieroutuneiden ihmissuhteiden lisäksi osansa saavat niin maailman pahuus kuin yleinen elämisen tuskakin. Toki albumille mahtuu myös yksi hyväntuulinen bilekappalekin.
Levyn kannessa Mariska poseeraa melko marttyyrinomaisesti, mutta kansilehdykän visuaalinen ilme vasta outo onkin: Vampyyriestetiikka sopii kyllä levyn teemaan, mutta miksi ihmeessä täytyy poseerata pornahtavasti ja keikistellä lähinnä pumpattavaa barbaraa muistuttavan naikkosen kanssa nahkasohvalla? Jos tässä pyritään ironisoimaan paljon puhuttua tyttörakkaus-trendiä, niin metsään mennään. Outoa, varsinkin kun kyseessä on feministinä tunnettu artisti, joka julisti ensimmäisellä hitillään "Pystyvänsä laulunsa laulaan vaatteetkin päällä".
Ehkäpä kyseessä onkin vain sisäpiirin vitsi, jota toimittaja ei ymmärrä.
Muutamasta kauneusvirheestä huolimatta Suden hetki on Mariskan onnistunein ja aikuisin levy. Muutama vanha fani varmasti karsastaa uutta suuntaa, mutta samalla uusia ihailijoita tulee varmasti roppakaupalla lisää. Albumin monet rohkeat ratkaisut toimivat mainiosti. Pienoinen ongelma on kuitenkin hajanainen kokonaisuus - tunnelmat ja teemat vaihtelevat sallaista vauhtia, että tottumatton musiikinkuluttaja saattaa kärsiä ähkystä. Musiikkiannos onkin syytä nauttia vähän kerrallaan makustellen.
teksti: Hanna Nissinen