Marimekolle on ollut aina ominaista, että kaikki tuntuvat tunnistavan yrityksen tuotteet. Kirkkaat perusvärit, selkeät muodot ja rohkeat kuviot ovat Marimekko-designin kulmakiviä. Materiaalit ovat luonnollisia - ennen kaikkea puuvillaa. Vaikka kaikille tutuimpia ovatkin Tasaraidat ja Jokapoika-paidat, Marimekko on myös paljon muuta ja eritoten sisustuksentekstiilien osalta jättänyt lähtemättömän jälkensä suomalaisiin koteihin. Tässäkin suhteessa ympyrä on sulkeutunut, sillä useat alkuvuosikymmenten painokuoseista on otettu uudelleen tuotantoon ja ovat trendien huipulla jälleen.

50-vuotisjuhlavuosi käynnistyi komeasti, kun yrityksen toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen promovoitiin Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtoriksi tammikuussa. Taideteollisuusmuseossa on kesällä Marimekon juhlanäyttely, minkä lisäksi monet yrityksen riveissä eri vuosikymmeninä palvelleet nimekkäät suunnittelijat tulevat esittäytymään kuluvan vuoden mittaan omilla näyttelyillään. Mm. tekstiilitaiteilija Fujiwo Ishimoto järjestää syksyllä 25-vuotisjuhlanäyttelynsä Amos Anderssonin taidemuseossa. Varaslähdön juhlintaan otti jo viime syksynä Tasaraidan "äiti" Annika Rimala Taideteollisuusmuseon näyttelyllään.

Vaikka juhlavuoden yhteydessä muistellaankin menneitä aikoja ja juhlistetaan niitä, se ei suinkaan tarkoita, että yritys olisi jäänyt katselemaan taaksepäin. Toimintaperiaate on sama kuin Armi Ratian aikoina eli suunnittelijoista pidetään hyvää huolta ja he saavat näkyä omilla ansioillaan. Jo menneinä vuosikymmeninä painokankaiden reunaan painettiin paitsi yrityksen nimi, myös painokuosin ja sen suunnittelijan nimi. Nyt vaatteiden tuotelapuistakin löytyy suunnittelijan nimi ja mallistot nimetään heidän mukaansa. Toisaalta Marimekossa on aina pyritty suunnittelemaan tuotteita, jotka käyvät kaupaksi ennen kaikkea toimivuutensa, kestävyytensä ja muiden hyvien ominaisuuksiensa ansiosta pikemminkin kuin ainoastaan suunnittelijan nimen vuoksi.

Menneitä vuosikymmeniä vertaillessa tuntuvat 1950- ja 60-luku korostuvan. 1950-luvulla syntynyt "Finnish Design"-käsite elää edelleen ja tuon Marimekon ensimmäisen vuosikymmenen painokuosit ovat nyt erityisen kysyttyjä ulkomaita myöten. Armi Ratian alkuvuosina palkkaaman Maija Isolan voidaan perustellusti sanoa luoneen tutuksi käyneen Marimekon ilmeen. 1960-luvulla tuotevalikoima kasvoi valtavaksi yrityksen räjähdysmäisen kasvun myötä. 1970-luvulla toimintaa jouduttiinkin järkeistämään ja arvioimaan uudelleen, koko vuosikymmen onkin mainittu Suomen taideteollisuuden kurjistumisen ajaksi. Takkuilevan 1980-luvun jälkeen Kirsti Paakkanen nosti yrityksen uuteen huimaan nousuun 1990-luvulla ja kehitys näyttää jatkuvan samansuuntaisena 2000-luvullakin.

Aivan onnellisimpien tähtien alla juhlavuosi ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin, sillä perinteisesti ympäristöystävällisenä pidetty yritys sai viime vuoden lopulla eläinaktivistien vihat niskaansa sen ostettua turkisfirma Grünsteinin. Kirsti Paakkanen on perustellut kauppaa tärkeiden markkina-alueiden hankinnan kannalta. Grünsteinin vahvoja vientialueita ovat Venäjä ja Ranska, jotka ovat Marimekolle olleet aina hankalia markkinamaita. Paakkanen on myös korostanut, että yritykset tulevat jatkossakin pysyttelemään erillisinä ja Marimekko säilyy Marimekkona.

Tulevaisuuden haasteita ovat varmasti jälleenvakiinnutetun aseman säilyttäminen kotimaassa sekä viennin vahvistaminen entisestään. Tuotannon säilyttäminen pääosin Suomessa tuntuu olevan tärkeällä sijalla Marimekon arvomaailmassa. Eettisyyteen pyritään myös materiaalivalinnoissa ja tuotannossa käytetäänkin etupäässä luonnonkuituja. Yrityksen toimintaa voitaneen edelleen soveltaa Armi Ratian vuonna 1954 lausumaa toiminta-ajatusta: " Marimekko on Männistönmuorin Venlan ja Vuohenkalman Annan kinttupolun projisoimista tämän muuttuvan maailman valtateille, kaduille, koteihin ja koko elämänympäristöön." Erittäin elegantilla tavalla.

Teksti:Tia Taivalmäki Kuvat: Marimekko