Valtava kansansuosio, Manu-ilmiö, nosti Mauno Koiviston valtaan reaktiona Kekkosen liian pitkälle kaudelle.
Presidentti Mauno Koiviston suosio oli Suomen poliittisessa historiassa omaa luokkaansa. Suosio alkoi rakentua niinkin inhimillisistä asioista kuin hiuskiehkurasta ja kaularusetista. Hiuskiehkurasta tuli presidentin tavaramerkki, kun pilapiirtäjä Kari Suomalainen liioitteli hiustupsua poliittisiin pilakuviinsa.
Koivisto valittiin 1982 vielä silloin valitsijamiesvaaleilla. Hänen vaalitilaisuutensa olivat suuria kansanjuhlia, nyt oli vapaus äänestää uuttaa presidenttiä. Kansa äänesti 301 valitsijamiestä, äänestysprosentti oli 86,8. Koivisto sai huimat 168 valitsijamiestä taakseen ja hänet valittiin heti ensimmäisellä kierroksella.
Matala profiili hämäsi kaikkia
Manu-ilmiö kasvoi Suomessa ennennäkemättömäksi. Koivisto oli pitkä mies matalalla profiililla. Hän oli "fundeeraaja", jahkailijaksikin häntä kuvattiin.
– On oltava niin matalana, ettei vihollinen osu, Koivisto itse sanoi.
Matala profiili hämäsi, sillä Koivisto oli oiva vallankäyttäjä. Jahkailu oli vain sumuverhoa, se sai vastustajat aliarvioimaan häntä. Vallankäytöstä sai osansa myös Koiviston pääministeriajan presidentti Urho Kekkonen.
Keväällä 1981 Kekkonen yritti syrjäyttää Koiviston pääministerin pallilta. Kekkosen mielestä pääministeri oli jahkaillut liikaa talouspoliittisissa kiistoissa. Toisaalta Kekkosen lähipiiri, niin kutsuttu K-linja ymmärsi, että pääministeri nousee hoitamaan presidentin tehtäviä, kun Kekkonen väistyy. Kekkosen dementia oli hyvin sisäpiirin tiedossa, vaikka sitä peiteltiin kaikin keinoin julkisuudelta.
