Maastohiihdon olympiaohjelmaan kuuluvat miehillä takaa-ajokilpailu 2 x 15 km (perinteinen + vapaa), 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailu, vapaan tavan 50 km:n yhteislähtökilpailu, sprinttihiihto vapaalla tavalla, joukkuesprintti perinteisellä tavalla sekä 4 x 10 km viesti (2p+2v). Naisten olympiaohjelmassa ovat takaa-ajokilpailu 2 x 7,5 km (p+v), 10 km perinteisellä, 30 km vapaalla yhteislähtönä, sprintti (v), joukkuesprintti (p) ja 4 x 5 km viesti (2p+2v).
Takaa-ajossa startataan yhteislähtönä. Perinteisen tavan osuuden jälkeen suoritetaan sähäkkä suksien vaihto, jonka jälkeen jatketaan saman tien vapaan osuudelle. Kilpailusta jaetaan vain yhdet mitalit.
Henkilökohtaisessa sprintissä hiihdetään lyhyellä radalla. Naiset hiihtävät 1,145 kilometrin reitillä ja miehet 1,325 kilometrin radalla. Ensin kaikki osallistuvat väliaikalähdöllä käytävälle karsintakierrokselle, jossa ajat mitataan muista hiihtomatkoista poiketen sadasosan tarkkuudella. Torinon olympialaisissa käytetään ensi kertaa maailmancupiinkin jo hyväksyttyä hiihtosysteemiä, jossa aika-ajojen 30 parasta saa jatkopaikan pudotushiihtoihin. Aiemmin jatkoon pääsi vain 16 parasta. Jatkoerien jako suoritetaan karsinnan tulosten perusteella siten, että karsinnan nopeimmat sijoitetaan kukin eri erään. Erät hiihdetään yhteislähdöllä. Puolivälierissä hiihdetään viisi erää, joissa kussakin on kuusi hiihtäjää. Jatkoon pääsee erien kaksi parasta, joten karsinta on kova. Välierissä on mukana enää kymmenen hiihtäjää, jotka ratkovat kahdessa erässä paikat A- ja B-finaaleihin. Kummankin välierän kaksi parasta jatkaa kisan huipennukseen A-finaaliin ja kaksi seuraavaa B-finaaliin, jossa hiihdetään sijoista 5-8. Vain välierien jumbot jäävät ilman jatkopaikkaa.
Joukkuesprintissä on mukana kaksi hiihtäjää per joukkue. He hiihtävät kussakin erässä kolme osuutta kumpikin eli yhteensä kuusi osuutta. Matkaan lähdetään yhteislähdöllä ja vaihto tapahtuu lennosta. Joukkuesprintissä hiihdetään kaksi alkuerää, ja viisi parasta/alkuerä pääsee finaaliin.
Tavallisessa viestissä hiihdetään neljä osuutta: kaksi ensimmäistä perinteisellä ja kaksi seuraavaa vapaalla tavalla. Matkaan lähdetään yhteislähdöllä.
Suksien voitelu jakautuu kahteen osa-alueeseen. Luistovoiteluun, jota käytetään luistelusuksissa koko suksen pituudelta ja perinteisen hiihtotavan suksien kärki- ja kantaosassa. Toinen osa-alue on pitovoitelu, jota käytetään perinteisen suksien keskiosassa.
Luisteluhiihdossa eteenpäin työntävä voima perustuu jalan sivutyöntöön ja koko ajan liukuvaan sukseen. Perinteisessä hiihdossa ponnistus tapahtuu pysähtyneeltä sukselta taaksepäin. Tämän vuoksi tarvitaan pitovoidetta, jotta voide hetkeksi sitoo suksen lumeen ja ponnistus voi tapahtua.
Perinteisen tavan selvin tuntomerkki on suksien kulkeminen yhdensuuntaisesti latu-uralla, tasaisella joko tasatyönnöin tai 1-potkuista tasatyöntöä käyttäen sekä varsinkin ylämäissä vuorohiihtona ja mäkien jyrketessä haarakäyntinä. Lue tästä perinteisen hiihtotavan tekniikat (www.hiihtoliitto.fi)!
Luisteluhiihto eli vapaa hiihtotapa vaatii selvästi leveämmän uran kuin perinteinen hiihtäminen sivusuuntaan tapahtuvien liukujen takia. Vapaa hiihtotapa on perinteistä nopeampi etenemismuoto. Lue tästä vapaan hiihtotavan tekniikat (www.hiihtoliitto.fi)!
Lajihistoria:
Björn Dählie, Photo: Al Bello /AllsportCopyright Allsport 2002
Maastohiihto tuli olympiakisojen lajiksi heti ensimmäisissä talvikisoissa Chamonix’ssa 1924 – Pohjoismaiden vastustuksesta huolimatta. Norja, Ruotsi ja Suomi halusivat pitää hiihtourheilun valvonnan omissa käsissään ja jarruttivat pitkään talviolympiakisojen perustamista. Lopulta ne kuitenkin joutuivat taipumaan: Chamonix’n kisojen yhteydessä järjestetyssä kongressissa perustettiin Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS), joka päätti järjestää jokavuotisia kilpailuja – nämä saivat 1937 virallisten MM-kisojen arvon.
Pohjoismaat hallitsivat olympiakisojen maastohiihtokilpailuja pitkään täydellisesti. Neuvostoliitto tuli mukaan neljänneksi suurvallaksi 1956. Muut maat pääsivät mitaleille vasta Grenoblessa 1968, jolloin Italian Franco Nones voitti sensaatiomaisesti kultaa 30 km:lla.
Suomen ensimmäinen hiihtomitalisti oli Tapani Niku: 18 km:n pronssia 1924. Ensimmäisen kultamitalin toi Veli Saarinen Lake Placidin 50 kilometriltä kisasta 1932.
Suomi on erikoistunut voittamaan avauskisoja. Suomi voitti olympiahistorian ensimmäisen viestihiihtokilpailun Garmisch-Partenkirchenissä 1936 (Sulo Nurmela, Klaus Karppinen, Matti Lähde, Kalle Jalkanen). Ensimmäinen naisten olympialainen hiihtokilpailu Oslossa 1952 (10 km) päättyi Lydia Widemanin johdolla kolmoisvoittoon. Cortina d’Ampezzossa 1956 hiihto-ohjelmassa oli kaksi uutta kilpailulajia, joista molemmista tuli kultaa Suomeen. Veikko Hakulinen voitti 30 kilometrin kisan, kolmikko Sirkka Polkunen, Mirja Hietamies ja Siiri Rantanen naisten viestin.
Oslon naisten kolmoisvoiton lisäksi Suomi on kolmesti yltänyt kaksoisvoittoon. Nämä ovat kaikki tulleet 50 km:ltä, viimeksi 1960 (Kalevi Hämäläinen–Hakulinen).
Suomi on vain kahdesti jäänyt tyystin ilman hiihtomitalia (1928 ja 2002). Salt Laken maastohiihdossa Suomen parhaaksi saavutukseksi jäi Kaisa Variksen neljäs sija (15 km). Ilman miesten mitaleita on jääty lisäksi kahdesti (1972 ja 1988), ilman naisten mitaleita samoin kahdesti (1968 ja 1998).
Luistelutyylin läpimurto talvella 1984/85 johti maastohiihdon kilpailuohjelman mullistuksiin, jotka ovat jatkuneet tähän päivään saakka. Vapaan ja perinteisen tyylin matkat eriytettiin arvokisoissa 1987 lähtien. Takaa-ajo oli arvokisojen ohjelmassa ensi kerran Albertvillessä 1992, sprinttihiihto Lahden MM-kisoissa 2001, yhteislähtökilpailu Salt Lake Cityn olympiakisoissa 2002. Viimeksi kuluneen olympiadin uutuuksia ovat olleet takaa-ajon muuttaminen yhteislähtökilvaksi tyylinvaihdolla (2003) sekä kahden hengen sprinttiviesti (2005).
Suomen maastohiihtomitalistit:
1924 pronssi 18 km Tapani Niku
1932 kulta 50 km Veli Saarinen, hopea 50 km Väinö Liikkanen, pronssi 18 km Veli Saarinen
1936 kulta 4 x 10 km Sulo Nurmela, Klaus Karppinen, Matti Lähde, Kalle Jalkanen, pronssi 18 km Pekka Niemi
1948 hopea 4 x 10 km Lauri Silvennoinen, Teuvo Laukkanen, Sauli Rytky, August Kiuru, pronssi 50 km Benjam Vanninen
1952 kulta 50 km Veikko Hakulinen, kulta 4 x 10 km Heikki Hasu, Paavo Lonkila, Urpo Korhonen, Tapio Mäkelä, kulta 10 km Lydia Wideman, hopea 18 km Tapio Mäkelä, hopea 50 km Eero Kolehmainen, hopea 10 km Mirja Hietamies, pronssi 18 km Paavo Lonkila, pronssi 10 km Siiri Rantanen.
1956 kulta 30 km Veikko Hakulinen, kulta 3 x 5 km Sirkka Polkunen, Mirja Hietamies, Siiri Rantanen, hopea 50 km Veikko Hakulinen, hopea 4 x 10 km August Kiuru, Jorma Kortelainen, Arvo Viitanen, Veikko Hakulinen.
1960 kulta 50 km Kalevi Hämäläinen, kulta 4 x 10 km Toimi Alatalo, Eero Mäntyranta, Väinö Huhtala, Veikko Hakulinen, hopea 50 km Veikko Hakulinen, pronssi 15 km Veikko Hakulinen, pronssi 3 x 5 km Siiri Rantanen, Eeva Ruoppa, Toini Pöysti.
1964 kulta 15 km Eero Mäntyranta, kulta 30 km Eero Mäntyranta. hopea 4 x 10 km Väinö Huhtala, Kalevi Laurila, Arto Tiainen, Eero Mäntyranta, hopea 5 km Mirja Lehtonen, pronssi 50 km Arto Tiainen, pronssi 3 x 5 km Senja Pusula, Toini Pöysti, Mirja Lehtonen.
1968 hopea 15 km Eero Mäntyranta, pronssi 30 km Eero Mäntyranta, pronssi 4 x 10 km Kalevi Oikarainen, Hannu Taipale, Kalevi Laurila, Eero Mäntyranta.
1972 hopea 5 km Marjatta Kajosmaa, hopea 3 x 5 km Helena Takalo, Hilkka Kuntola, Marjatta Kajosmaa, pronssi 10 km Marjatta Kajosmaa.
1976 kulta 4 x 10 km Matti Pitkänen, Juha Mieto, Pertti Teurajärvi, Arto Koivisto, kulta 5 km Helena Takalo, hopea 10 km Helena Takalo, hopea 4 x 5 km Liisa Suihkonen, Marjatta Kajosmaa, Hilkka Kuntola, Helena Takalo, pronssi 15 km Arto Koivisto
1980 hopea 15 km Juha Mieto, hopea 50 km Juha Mieto, hopea 5 km Hilkka Riihivuori, hopea 10 km Hilkka Riihivuori, pronssi 4 x 10 km Harri Kirvesniemi, Pertti Teurajärvi, Matti Pitkänen, Juha Mieto.
1984 kulta 5 km Marja-Liisa Hämäläinen, kulta 10 km Marja-Liisa Hämäläinen, 20 km Marja-Liisa Hämäläinen, hopea 15 km Aki Karvonen, pronssi 15 km Harri Kirvesniemi, pronssi 50 km Aki Karvonen, pronssi 4 x 10 km Kari Ristanen, Juha Mieto, Harri Kirvesniemi, Aki Karvonen, pronssi 4 x 5 km Pirkko Määttä, Eija Hyytiäinen, Marjo Matikainen, Marja-Liisa Hämäläinen
1988 kulta 5 km (p) Marjo Matikainen, pronssi 10 km (p) Marjo Matikainen, pronssi 4 x 5 km Pirkko Määttä, Marja-Liisa Kirvesniemi, Marjo Matikainen, Jaana Savolainen
1992 kulta 5 km (p) Marjut Lukkarinen, hopea 15 km (p) Marjut Lukkarinen, pronssi 4 x 10 km Mika Kuusisto, Harri Kirvesniemi, Jari Räsänen, Jari Isometsä.
1994 hopea 50 km (p) Mika Myllylä, pronssi 30 km (v) Mika Myllylä, pronssi 4 x 10 km Mika Myllylä, Harri Kirvesniemi, Jari Räsänen, Jari Isometsä, pronssi 5 km (p) Marja-Liisa Kirvesniemi, pronssi 30 km (p) Marja-Liisa Kirvesniemi
1998 kulta 30 km (p) Mika Myllylä, pronssi 10 km (p) Mika Myllylä, pronssi 4 x 10 km Mika Myllylä, Harri Kirvesniemi, Sami Repo, Jari Isometsä.
Maastohiihdon parhaat mitalimaat:
K H P Yht.
Norja 30 31 22 83
Neuvostoliitto/IVY 28 24 25 77
Ruotsi 21 15 15 51
Suomi 19 22 29 70
Venäjä 10 4 3 17
Italia 7 11 11 29
DDR 2 1 1 4
Saksa 1 2 2 5
Kazakstan 1 2 1 4
Itävalta 1 2 1 4
Maastohiihdon parhaat mitalistit:
Björn Dählie NOR 8 4 – 1992–98
Ljubov Jegorova IVY/RUS 6 3 – 1992–94
Larisa Lazutina IVY/RUS 5 1 1 1992–98
Raisa Smetanina URS/IVY 4 5 1 1976–92
Sixten Jernberg SWE 4 3 2 1956–64
Galina Kulakova URS 4 2 2 1968–80
Thomas Alsgaard NOR 5 1 – 1994–02
Gunde Svan SWE 4 1 1 1984–88
Nikolai Zimjatov URS 4 1 – 1980–84
Thomas Wassberg SWE 4 – – 1980–88
Veikko Hakulinen FIN 3 3 1 1952–60
Eero Mäntyranta FIN 3 2 2 1960–68
Vegard Ulvang NOR 3 2 1 1988–94
Marja-Liisa Kirvesniemi FIN 3 0 4 1984–94
