Viimeiset minuutit ennen urheilu-uransa suurinta hetkeä Jarkko Ala-Huikku istui Suomen painijoukkueen huoltokopissa, päässään musta pipo, katse lattiaan painettuna ja ajatukset keskitettynä vain yhteen asiaan.
Ala-Huikun loppuotteluvastustaja Armen Nazarian kulki jo pientä ympyrää Tampereen messu- ja urheilukeskuksen painimatolla, mutta Ala-Huikku antoi bulgarialaisen odottaa.
Lopulta Ala-Huikku nousi ylös ja kulki lämmittelysalin hiestä paksun ilman läpi keskelle kotiyleisön huutoa. Neljä minuuttia myöhemmin Ala-Huikku oli kukistanut Nazarianin, yhdentoista arvokisavoiton pikkujättiläisen, ja voittanut Euroopan mestaruuden.
Ja tässä oli virke, jolla urheilujournalismia opiskeleva Ala-Huikku olisi aloittanut oman juttunsa Tampereelta:
"Ala-Huikku ei hävinnyt jaksoakaan Tampereella".
Se oli totta, kuten myös se, ettei Ala-Huikkua vastaan tehty viidessä ottelussa ainuttakaan pistettä suomalaisen ollessa alla mattopainissa. Ala-Huikun oma yhteenveto kisoista kertoikin siitä, miten kovaksi hänen itseluottamuksensa on kasvanut neljä kuukautta ennen Pekingin olympiakisoja.
- Ei mitään ihmeellistä, Ala-Huikku summasi.
Ihmeellistä ei ollut edes Maamme-laulun kuunteleminen.
- Mä luulin, että se oli olis jotenkin erikoista, mutta ei se ollutkaan. Se tuli niin äkkiä, en tiedä, Ala-Huikku kertasi.
Erikoisinta Ala-Huikun mielestä oli hänelle esitetty kysymys hänen harjaskampauksestaan.
- Siis mitä? Se on mun hoviparturin työtä, se tekee mulle aina kisakampauksen. Hesari kirjoitti kerran, että mulla on tukka väärinpäin.
Isä sai reisinoston
Kun Ala-Huikkua vielä vietiin haastattelusta toiseen, käytiin lämmittelysalissa leikkimielistä kinaa siitä, onko tuore Euroopan mestari tullut isäänsä vai äitiinsä.
- Äitiin, Marja-Leena -äiti vastasi varmasti.
- Onneksi se on tullut isäänsä, Jukka Ala-Huikku puolestaan passasi.
Jarkko Ala-Huikusta ei ollut ylituomariksi vanhempien perimäkiistaan.
- Jaa-a, tuo oli kyllä päivän pahin kysymys. En tiedä onko kumpaankaan, Ala-Huikku väisteli, mutta selväksi oli jo tullut, että vanhempien keskinäiset kohtaamiset ovat aina olleet tasaisia.
- En mä ole saanut hänestä kuin reisinoston joskus, Jukka Ala-Huikku naureskeli vaimonsa vierellä.
Raipe näki heti
Ala-Huikun ansiosta paljastui myös, että jääkiekkoilves Raimo Helminen on tarkkasilmäinen painianalyytikko. Urheilujournalismia opiskeleva Ala-Huikku tekee nimittäin lopputyönään opiskelukavereidensa kanssa tv-dokumenttia Helmisestä.
Ala-Huikku on haastatellut kiekkoilijaa tämän kotonakin ja vakuuttunut Raipen olevan "mukava".
Mutta millä sanalla Helminen luonnehtisi Ala-Huikkua?
- No tosta painista voi sanoa, että siinä se oli kunnossa, Raipe arvioi tukka pörröllä heti nähtyään Ala-Huikun leipovan avausottelussaan ylivoimaisen 2-0-voiton Slovakian Michal Radnotista.
(MTV3-STT)