USA 2006. Ohjaus: J.J. Abrams. Käsikirjoitus: Abrams, Alex Kurtzman, Roberto Orci Bruce Gellerin tv-sarjan pohjalta. Tuotanto: Tom Cruise, Paula Wagner. Kuvaus: Dan Mindel. Leikkaus: Maryann Brandon, Mary Jo Markey. Musiikki: Michael Giacchino, Lalo Schifrin (tunnusteema). Pääosissa: Tom Cruise, Philip Seymour Hoffman, Billy Crudup, Lawrence Fishburn, Michelle Monaghan, Ving Rhames, Keri Russell, Jonathan Rhys Meyers, Maggie Q. Kesto: 126 min.
Kyllä tätä ihan kannatti odottaa. Tompan kolmas kovaotteinen karkelo Vaarallisen tehtävän Ethan Huntina päihittää kakkososan mennen tullen. Ykkösosan veroinen ei tosin tämäkään päivitys ole, mikä ei tarkoita sitä, etteikö käsillä saattaisi silti olla kevätkauden kuumin toimintatrilleri.
Vaarallinen tehtävä III alkaa tyrmäävän tehokkaasti. Pääpahis Owen Davian (viileästi tyylittelevä Philip Seymour Hoffman) on saanut Ethanin armoilleen, eikä siinä kaikki. Ruuvipenkkiin on puristettu myös sankarin söpöisä morsian Julia (Michelle Monaghan). Konnalla on kovat piipussa ja vakaana aikomuksena hoidella pariskunta pois päiviltä. Laukaus kajahtaa, kangas pimenee – ja alkutekstit rävähtävät esiin Lalo Schifrinin täysillä tykittävän, tutun tunnarin tahdissa.
Räjähtävä avaus tai gambiitti (kuten bondit alkujaksoa kutsuvat) luo elokuvalle latautuneen lähtökohdan. Eteen on heitetty asetelma, jonka toteutumista katsoja voi spekuloida pelonsekaisella kunnioituksella. Ainakin jos sattuu tykkäämään viime aikoina tiuhaan tapetilla olleesta Tom Cruisesta.
Olisi hienoa todeta elokuvan täyttävän alun huimat odotukset. Näin ei täysin pääse tapahtumaan, sillä toimintaan on kautta linjan livahtanut turhaa tyhjäkäyntiä. Kuten kakkosen kohdalla tuli todettua, on supertähti Cruisen ego kasvanut elokuvan kannalta vahingollisen suuriin mittasuhteisiin. Se, mikä ensimmäisessä leffassa oli Huntin tiimin jämäkkää yhteishyvää, on yhä kateissa. Iskujoukko, johon tällä kertaa kuuluvat vanhan kunnon Lutherin (Ving Rhames) lisäksi agentit Declan (Jonathan Rhys-Meyers) ja Zhen (Maggie Q), saa kiltisti pysytellä Cruisen omnipotentin sooloilun taustalla. Lutherille on pariin kohtaukseen kirjoitettu löysää läppää, mutta kahdelle muulle kumppanille ei ole keksitty sitäkään vähää. Kauniita ovat toki molemmat – sekä Rhys-Meyers että Maggie Q.
Aliaksen ja Lostin ohjaimissa mainetta niittänyt J.J. Abrams sen sijaan näyttää osaavan hommansa. Ohjaajan ote dynaamiseen klassikkoon on virkeä ja huumorintajuinen, mitä ei edes hetkellisesti ylettömyyksiin yltyvä tuotesijoittelu pysty tylsistyttämään. Tunnelma on hektinen ja tiivis, meininki rajusti rullaavaa adrenaliinin vuodatusta. Mukana on vanha tuttu temppusäkki mutta myös pussillinen kokonaan uusia kikkoja. Naamamaskit, aivopommit, base-hypyt ja kännykkäteknologia kuuluvat kolmososan ratkaisun elementteihin.
Vaarallinen tehtävä 3 on monessa mielessä juuri sitä kaikkea, mitä tehokkaalta toimintafilmiltä ylipäätään odottaa. Silti jotain jää ikään kuin puuttumaan. Ehkä jokin ekstrarevitys, mahdottoman onnistuminen ylivertaisen stuntin myötä. Tai ehkä naimahaluinen Ethan vain on alkanut muistuttaa liikaa virkaveljeään Jason Bournea.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Buena Vista