Luonnonkivikuvioita sisäseiniin

Pinnasta pestään kaikki tartuntaa haittaava lika ja rasva. Kun se on kuivunut pesun jäljiltä, siihen vedetään valkoinen pohjuste. Sen jälkeen seinään levitetään ensimmäinen pinnoituskerros pyöreäkulmaisella, ruostumattomasta teräksestä valmistetulla inox-lastalla. Tätä kalkkipohjaista massaa saa levittää rohkeasti: sopiva kerroksen paksuus on esimerkiksi kolme milliä, sillä kuviointi syntyy helpommin suhteellisen paksuun kerrokseen.

Luonnonkivipintaa jäljittelevät kuviot painellaan ja vedetään muovisella ruohomattolastalla tuoreeseen pintaan. Liikkeiden tulee olla sopivan keveitä ja vaihtelevia. Isoa seinää käsiteltäessä nopein työtapa olisi se, että toisen tekijän levittäessä massaa toinen tulee heti perässä ja kuvioi pintaa.

Kun ensimmäinen kerros on saatu valmiiksi, sen annetaan kuivua hiukan – olosuhteista riippuen puolesta tunnista tuntiin. Sen jälkeen kuvioinnissa syntyneet terävät pärskeet silitellään lastalla kevyesti tasaisemmiksi; tavoitteena on saada aikaan leikattua luonnonkiveä muistuttava pinta. Nyt pinnan annetaan kuivua kokonaan. Tämä kestää yleensä seuraavaan päivään.

Kaksi laseerauskerrosta

Seinään hahmotellaan haluttu jako sopivalla limityksellä. Tässä käytettiin puolen kiven limitystä, mutta mikään ei estä katsomasta esitteistä mallia ja luomasta hyvinkin monimutkaisia ja koristeellisia kuvioita, diagonaalista ladontaa ja boordeja.

Saumat raaputetaan varovasti näkyviin pohjusteeseen saakka. Työväline voi olla vaikkapa ruuvitaltta ja apuna kannattaa käyttää pitkää linjaria.

Ennen laseerausta pinta viimeistellään hiekkapaperilla, jonka sopiva karkeus on 80 tai 100. Pinta hiotaan melko kevyesti; saumat reunoineen voidaan puhdistaa varovasti kaksinkerroin taitetulla hiomapaperin palalla. Jos lastan pyyhkäisyt ovat jääneet näkyviin, niiden annetaan olla: nehän luovat juuri sitä haluttua tunnelmaa. Vain nurkissa ne saattavat olla häiritseviä ja sieltä ne kannattaakin useimmiten hioa pois.

Kun hiontapöly on poistettu, päästään tekemään laseerausta. Siihen käytetty Finitura-pinnoite voidaan sävyttää lähes millaiseksi hyvänsä. Tällä kertaa jäljiteltiin italialaista luonnonkiveä doratoa, joka on vaaleanharmaa, mutta mikään ei estä sävyttämästä sitä vaikkapa punaruskeaksi, jossa on tehosteena jotain tummempaa sävyä. Ensimmäinen pintakerros vedetään harjaa käyttäen ohentamattomalla, suhteellisen paksulla, valkoisella pinnoitteella. Se levitetään koko seinän yli tarkoituksena saada se tarttumaan pinnan sileisiin osiin.

Ensimmäisen laseerauskerroksen kuivuttua levitetään toinen kerros, joka on sävytetty ja ohennettu. Se sävytetään käyttäen pohjana samaa ainetta kuin ensimmäisessäkin kerroksessa; sekoitussuhde sävytysaineeseen on 10:1. Tämä sekoitus ohennetaan edelleen vedellä suhteessa 1:1 – siis puolet pinnoitetta ja puolet vettä – ja sekoitetaan huolellisesti. Näin saatu tummempi sävy tuo esille saumat ja pinnan muun elävyyden.

Levitys tapahtuu harjalla, kuten ensimmäisessäkin laseerauskerroksessa. Välittömästi sen jälkeen pinta pestään kostealla – ei märällä! – sienellä, jolloin tämä viimeksi levitetty, sävytetty kerros irtoaa sileistä paikoista ja jää näkyviin saumoihin ja epätasaisuuksiin. Tuloksena on elävä ja hätkähdyttävän aidon näköinen pinta.

Valmistajan ohjeiden mukaan tällä tavoin käsitelty seinä on pestävä ja soveltuu niin sisälle kuin uloskin sekä kosteisiin tiloihin. Aivan suihkuseinälle sitä ei ehkä kannata laittaa, mutta roiskevesialueen ulkopuolelle hyvinkin.

Vaikka pinnoitus edellyttää useita työvaiheita – eikä sitä saa valmiiksi yhden päivän aikana – se ei todellakaan ole erityisen hankala ja sopii vähemmän tehneellekin.

Lisätietoja:
Hiertopinnoite Travertino Kirjovärit Oy Suomi, www.kirjovarit.fi
Jälleenmyynti: RTV-yhtymä ja Värisilmä-liikkeet kautta maan sekä Mekanoväri, Mekaanikonkatu 18, Helsinki

(JKA 13.4.2007)