Alkusarja on leijonalauman osalta paketissa. Viimeinen ottelu B-sarjaan matkaavaa Kazakstania vastaan oli... No, miten sen nyt haluaa ilmaista? Rutiinivoitto tai nihkeä esitys. Riippuu keneltä kysytään.
Mikko Koivun johtama ykkösylivoima takoi kolme ylivoimaamaalia ja yhden tasakentällisin. Hillittömän määrän maalipaikkoja rakentaneen ykkösen ohella muilta ei juuri hyökkäyspeliä kazakkien "sumppupappia" vastan nähty. Tällaisessa kamppailussa olisi odottanut ratkaisijoita laajalla rintamalla. Näin ei kuitenkaan käynyt. Joukkuen henkisen takalukon palasiksi moukaroimisen kannalta tämä olisi ollut äärimmäisen tärkeää.
En tiedä, tohtisiko tätä näinä päivinä Suomessa ääneen sanoakaan, mutta tuonpa kerettiläisen ajatukseni julki siitä huolimatta.
Onko Suomen jääkiekkomaajoukkueen suurin ongelma Meidän peli? Se on vastustajan hitaan näännyttämisen taktiikka, useinkin sillä suorastaan tapetaan naapuri tylsyyteen. Samassa rytäkässä saattaa toki kuukahtaa myös muutama katsoja ja ehkä jokunen omankin joukkueen pelaaja.
Jääkiekko on aggressiivinen kamppailupeli. Meidän peli ei ruoki aggressiivisuutta eikä kamppailua. Pelitapa toimii, kun kiekosta elävän vastustajan (esim. Venäjä, Tshekki, Slovakia ja varauksin Ruotsi) pelihuumori pystytään kuihduttamaan sillä, että pelivälinettä ei lainata kaverille ollenkaan. Pohjoisamerikkalaiset eivät kuitenkaan kiekon puutteesta pillastu. Nämä veljet hakevat tarvittaessa voimansa väkevästä karvauspelaamisesta ja kovista taklauksista. Kun vastassa on riittävän riittävän kovista jätkistä kasattu pystysuunnan joukkue, Meidän pelin hinkkaajat ovat helisemässä.
Tämänhän näytti vastaansanomattomasti jo SM-liigan JYP-Jokerit-välieräsarja.
Ihminen on tunnetusti psykofyysisssosiaalinen kokonaisuus. Laadukkaasta hitaasta lähdöstä tai nokkelasta palautussyötöstä ei kuitenkaan yksikään pelaaja saa kovin hurjaa adrenaliiniryöppyä. Kun tavoitteena on tappaa kiekkokontrollin keinoin vastustajan peli, saattaa oman pelihuumorin ruokkiminen jäädä jalkoihin.
Meidän peli toi vuosi sitten Suomelle historian toisen maailmanmestaruuden. Mutta voisiko olla niin, että se jäi sittenkin pelitavalliseksi tähdenlennoksi?
Joku viisaampi vastatkoon tähän.
– Tuomas Heikkilä
Kirjoittaja työskentelee CANAL+:n kiekkotiimin toimittajana. Luolamies-nimitys juontaa juurensa toimenkuvaan, joka sisältää runsaasti joukkueiden harjoituksissa pyörimistä. Harjoituksista valtaosa taas pidetään syvällä luolassa sijaitsevassa Hartwall-areenan harjoitushallissa.