Lumivyöryyn joutunut Kirsti: "Jalat lähtivät alta kun lumi repesi – ehdin miettiä, että olen hengissä niin kauan kun näen taivaan"

Kirstin kertomus: "Lumi repesi kohdallani ja lähti paukkuen liikkeelle" 

Olimme ystävän kanssa laskettelemassa Lapissa 2000-luvulla. Oli pehmeää lunta ja kiva laskea. Rinteiden ulkopuolella oli sopiva kuru ja neitseellistä lunta ja löysimme sopivan paikan laskea. Samalla viikolla oli annettu lumivyöryvaroitus alueella, mutta keli oli mitä parhain.

Ystäväni lähti laskemaan ensin. Odottaessani vuoroa näin yhtäkkiä kuinka lumi repesi kohdaltani, ensin molempiin suuntiin. Sitten lähti lumivyöry ympärilläni liikkeelle paukkuen.

Jalat lähtivät alta ja pyllähdin lumen keskelle. Ymmärsin, että nyt vyöryy. Yritin huutaa kaverille, mutta pauhun ja lumipöllyn alta ei kuulunut ääntäni. 

Jäin ilmeisesti lumilaatan päälle selälleni, sillä näin taivaan yläpuolellani. Sukset ja sauvat olivat edelleen käsissä ja jaloissa.

Ehdin katsella taivasta ja miettiä, että niin kauan kuin näen taivaan, olen hengissä. Jos taivas katoaa, olen mennyttä.

Lumimassan valuessa kohti kurun pohjaa, minä mukana, alkoi painetta tulla sivuiltani. Lumimassa alkoi puristaa rintakehää ja minun alkoi olla vaikea hengittää. Ymmärsin, että jos matka jatkuu vielä kauan, puserrun massan sekaan. Ei olisi mitään mahdollisuuksia päästä lumen seasta pois. 

Mutta sitten se oli ohi. Lumipyry tasaantui ympäriltäni. Olin matkannut lumen seassa noin 200 metriä rinnettä alemmas ja löysin itseni hangesta istuma-asennosta. Pääsin itse ylös kuopasta, edelleen sauvoista kiinni pitäen. Sauvat tosin olivat kahvaa myöten syvässä lumessa.

Ystäväni oli päässyt vyöryn alta pois jo ylärinteessä. Oli helpotus nähdä hänet hengissä, luulin ensin vyöryn nielleen hänet. 

Soitin hätäkeskukseen heti kun vyöry oli ohi, vielä istuessani hangessa, koska en ollut nähnyt ystävääni. Siksi jäimme odottamaan moottorikelkkapartiota, vaikka olisimme päässeet omin avuin pois. Halusivat varmistaa, ettei muita ihmisiä ollut vyöryn alueella. 

Jälkeenpäin shokkivaihetta kesti muutaman päivän eikä tapahtunutta ole vieläkään mukava muistella. Lasketteluharrastus on kuitenkin jatkunut, ja samat rinteet tuntuvat kivoilta nykyäänkin.