Loitsuja, rakastelua ja häpeää: Tiesitkö tämän suomalaisesta saunasta?

Sauna kuuluu olennaisena osana suomalaiseen historiaan. Sen juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Sauna on ollut elämässämme aina sotien korsusaunoista moderneihin nykysaunoihin saakka. Onpahan meillä olemassa taidesaunojakin, joita on tällä hetkellä nähtävillä kulttuuripääkaupunki Turussa.

Saunalla on aina ollut lukuisia merkityksiä. Se on toiminut pyykkitupana, apukeittiönä ja ruoanvalmistuspaikkana, siellä on hävitetty syöpäläisiä, synnytetty, rakasteltu ja kuoltu. Onpahan sauna ollut mainio vierashuonekin aikana, jolloin asunnot olivat pieniä. Kuppaajat tunnettiin suomalaisessa saunassa jo 1400-luvulla. Tuolloin saunassa poistettiin paha ja pilaantunut veri iskemällä suonta pienellä kirveellä tai sarvella, johon veri kerääntyi.

Saunakulttuuri on ollut erilaista eri puolilla Suomea. Kun Länsi-Suomessa saunomiskertoja oli yleensä vain yksi viikossa, Itä-Suomessa saunottiin jopa kymmenen kertaa. Yleisesti on uskottu, että saunalla on yliluonnollinen puhdistava vaikutus. Saunassa asuvien haltioiden on ajateltu karkottavan vihoja, eli suomalaisen kansanperinteen tuntemia sairauksia.

Kirkko paheksui saunomista

Sauna on vanha, omaperäinen sana, jota esiintyy kaikissa lähikielissämme. Saunaa vastaava saamen sana suowdnje tarkoittaa lumeen kaivettua kuoppaa, esimerkiksi riekon kieppiä. Aluksi sauna olikin maahan kaivettu kuoppa, jonka katto oli tehty esimerkiksi hirsistä tai turpeesta. Maasaunat toimivat paitsi asuntoina, myös kylpemispaikkoina ja uskonnollisten menojen areenana.

Saunan historian synkkä aikakausi koettiin keskiajan jälkeen, kun kirkko alkoi paheksua turmiollisena pitämäänsä saunakulttuuria. Saunat kiellettiin useassa Euroopan maassa 1700-luvun lopulla, mutta Suomessa saunakulttuuri jatkui katkeamatta. Historian kulku on vaikuttanut saunakulttuuriin muutenkin. Viime vuosisadan alkupuolella kaupunkeihin muuttanut maalaisväestö alkoi vältellä saunomista, koska he kokivat sen alkeellisena elämänmuotona.

Saunan uusi kukoistus alkoi 1800-luvulla osittain kansallisen heräämisen ja kansallisromanttisen taiteen myötä. Tuolloin syntyi myös savupiipullinen sauna. 1900-luvun sauna oli jo aivan erilainen kuin edeltäjänsä. Kuuluisat arkkitehdit, kuten Alvar Aalto innostuivat suunnittelemaan saunoja esimerkiksi yleistyneisiin huviloihin. Saunakulttuuri kehittyi, kun saunojen yhteyteen alettiin rakentaa 1920-luvulla saunakammareita.

Yleisissä saunoissa hoidettiin sosiaalisia suhteita

Jatkuvalämmitteiset kivisaunat ja sähkökiuas keksittiin 1930-luvulla. Kun tulipalovaara pienentyi savusaunojen vähennyttyä, saunoja alkoi ilmestyä myös yhä useammin omakotitalojen pihoille. Kerros- ja rivitaloissakin sauna yleistyi, kun sähkösaunan suosio kasvoi. Sauna löysi paikkansa pihojen sijaan talojen kellareista.

Yleisten saunojen kukoistuskausi koettiin 1940-luvulla. Tuolloin osa kaupungin asukkaista eli ilman omaa saunaa, joten yleiseen saunaan kokoonnuttiin peseytymään, keskustelemaan ja nauttimaan erilaisista palveluista, kuten pesusta, hieronnasta tai kuppauksesta. Naisten ja miesten yhteissaunominen oli yleistä vielä tämän vuosisadan alussa, mutta erilliset vuorot yleistyivät, kun kaupunkien järjestyssäännöt muuttuivat tiukemmiksi. Monet kuitenkin rikkoivat kieltoa ja naiset ja miehet sauvoivat usein yhdessä.

Kiireisen elämänrytmin ja yleistyneiden kotisaunojen vuoksi yleisten saunojen suosio on hiipunut, mutta muuten sauna elää uutta kukoistuskauttaan. Saunan suosion kasvusta kertoo jotakin niiden lukumäärä. Suomessa on tällä hetkellä yli kaksi miljoonaa saunaa.

Lue myös:

AVA

Teksti: Maarit Rasi

Kuvat: Turun museokeskus/ Raakkel Närhi, Shutterstock

Lähteet:

Forsell, Marketta: Saunan taikaa (2007)

Koppelo, Heli: Naisten saunakirja (2006)

Vuorenjuuri, Martti: Suomalainen sauna (1967)