Suomalaisen saunan historia on värikäs ja mielenkiintoinen. Sauna on ollut paitsi arvostettu hiljentymispaikka, myös paheksunnan kohde.
Sauna kuuluu olennaisena osana suomalaiseen historiaan. Sen juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Sauna on ollut elämässämme aina sotien korsusaunoista moderneihin nykysaunoihin saakka. Onpahan meillä olemassa taidesaunojakin, joita on tällä hetkellä nähtävillä kulttuuripääkaupunki Turussa.
Saunalla on aina ollut lukuisia merkityksiä. Se on toiminut pyykkitupana, apukeittiönä ja ruoanvalmistuspaikkana, siellä on hävitetty syöpäläisiä, synnytetty, rakasteltu ja kuoltu. Onpahan sauna ollut mainio vierashuonekin aikana, jolloin asunnot olivat pieniä. Kuppaajat tunnettiin suomalaisessa saunassa jo 1400-luvulla. Tuolloin saunassa poistettiin paha ja pilaantunut veri iskemällä suonta pienellä kirveellä tai sarvella, johon veri kerääntyi.
Saunakulttuuri on ollut erilaista eri puolilla Suomea. Kun Länsi-Suomessa saunomiskertoja oli yleensä vain yksi viikossa, Itä-Suomessa saunottiin jopa kymmenen kertaa. Yleisesti on uskottu, että saunalla on yliluonnollinen puhdistava vaikutus. Saunassa asuvien haltioiden on ajateltu karkottavan vihoja, eli suomalaisen kansanperinteen tuntemia sairauksia.
Kirkko paheksui saunomista
Sauna on vanha, omaperäinen sana, jota esiintyy kaikissa lähikielissämme. Saunaa vastaava saamen sana suowdnje tarkoittaa lumeen kaivettua kuoppaa, esimerkiksi riekon kieppiä. Aluksi sauna olikin maahan kaivettu kuoppa, jonka katto oli tehty esimerkiksi hirsistä tai turpeesta. Maasaunat toimivat paitsi asuntoina, myös kylpemispaikkoina ja uskonnollisten menojen areenana.
