Liuskekivet asennetaan kantavan kerroksen päälle levitetyn, tiivistämättömän kivituhkan tai asennushiekan varaan. Tämän kerroksen tulee olla 5–10 sentin vahvuinen, jotta paksuudeltaan paljonkin toisistaan poikkeavat kivet saadaan asennettua tasaisesti. Ennen kivien latomista saumaushiekka tiivistetään kastelemalla, mutta sitä ei tärytetä.
Liuskekivien asennus aloitetaan valitsemalla sopivat kivet alueen nurkkiin. Vatupassin avulla tarkistetaan, että kaadot lähtevät oikeaan suuntaan. Laatat eivätkä saa jäädä keinumaan, mutta jos niin uhkaa käydä, hiekkaan voi kaivertaa pienen painanteen kiven keskikohdan alle.
Saumat pyritään pitämään samankokoisina. Mikäli laattojen väleihin istutetaan ruohoa – tai kuten tällä kertaa, sammalta – ne jätetään hieman leveämmiksi kuin hiekalla saumatessa ja niihin laitetaan ohut multakerros. Sammal saatiin omalta takapihalta. Vaikka se olikin rahkasammalta ja suhteellisen korkeaa, sen voi olettaa kestävän hyvin, kunhan se pidetään kosteana. On muistettava, ettei sammalen kerääminen kuulu jokamiehenoikeuksiin. Jos sammalta joutuu hakemaan oman tontin ulkopuolelta, keräämiseen täytyy aina olla maanomistajan lupa.
Sammalkasvuston voi perustaa myös itse – joko siirtää pihaan noin puolen metrin paloina tai levittää uudelle kasvupaikalle pienenä silppuna. Kun silpun sekaan lisätään metsänpohjan hiekkaa ja turvetta, kasvuun lähteminen on varmempaa. Onnistumisen edellytyksenä on kuitenkin se, että paikka vastaa valo-, ravinne- ja kosteusolosuhteiltaan alkuperäistä kasvupaikkaa.
Sammalen muodostumista voidaan edesauttaa myös piimä-jogurttiseoksella. Jos haluaa sammalen sijaan nurmikon, kivien väleihin kylvetään nurmikonsiemeniä.
