Liikunta kehittää pienen lapsen aivonystyröitä

Kolmannes alle kouluikäisistä lapsista ei liiku riittävästi, kun taas osa viettää rutkasti aikaa urheiluseuran harjoituksissa. Silti urheiluseuroissakaan liikkuvat alle kouluikäiset lapset eivät välttämättä hikoile tarpeeksi.

Päiväkoti- ja esikouluikäisen lapsen pitäisi liikkua reippaasti vähintään kaksi tuntia päivässä, muistuttaa Nuori Suomi -järjestö.

– Parasta liikuntaa on omaehtoinen liikkuminen leikeissä ja arjessa. Kaikenlainen liikkuminen lasketaan, kehityspäällikkö Nina Korhonen muistuttaa.

Pienellä lapsella on sisäänrakennettu halu liikkua, mitä ei olisi hyvä liikaa rajoittaa. Korhosen mukaan kävely, hyppiminen ja kiipeily ovat lapselle kaikkein luontaisimpia tapoja liikkua. Ohjatun liikuntaharrastuksen rinnalla tai sen sijaan mainion liikunnallisen vaihtoehdon voi tarjota lähimetsä, oma kotipiha tai kulmakunnan leikkipuisto.

– Metsä on ilmainen huvipuisto. Alle kouluikäinen ei välttämättä tarvitse erillistä liikuntaharrastusta, Korhonen muistuttaa.

Liikunta kehittää lapsen ajattelua

Kun lapsi tasapainoilee kivien päällä tai roikkuu tikkailla, lapsen ajattelu kehittyy – vaikka vanhempien näkökulmasta kujeet olisivat sietämättömiä.

Liikkuminen kehittää lapsen aistihavaintojen, ajattelun ja muistin kehittymistä. Hyvä fyysinen kunto on tutkitusti yhteydessä myös hyvään koulumenestykseen, muistuttaa tutkija Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopistosta.

– Kielellinen ja liikunnallinen kehitys eivät syö toisiaan. Hyvä kehonhallinta on edellytys luku- ja kirjoitustaidolle sekä matemaattiselle ajattelulle, Sääsklahti sanoo.

Suomessa luontevia tapoja liikkua ovat hiihto, luistelu, pyöräily ja uinti. Sääkslahden mukaan näitä liikuntamuotoja voi olla hyvä hieman hallita ennen kouluikää. Kuitenkin riittää, jos lapsi osaa juosta ja hypätä sekä heittää, ottaa kiinni ja potkaista palloa.

Tutkija muistuttaa, ettei lapsi voi liikkua liikaa, jos liikunta on omaehtoista.

– Mutta jos lapsi kiikutetaan väkisin harjoituksiin, on mahdollista, että lapsi hakee vanhempien hyväksyntää harrastamalla, eikä tuo esiin omaa väsymystään, Sääkslahti arvioi.

Urheiluseurassa liikkuvien pienten lasten vanhempia kuljetusrumba saattaa rasittaa enemmän kuin lasta itseään. Mitä aikaisemmin lapsi voi itse kulkea harjoituksiin, sitä parempi.

– Arkiliikkumisen määrän pitäisi olla isompi. Tietysti turvallisuus täytyy ottaa huomioon, mutta lapsella on tarve olla pätevä ja taitava.

Liikunnallinen elämäntapa arvokas perintö

Vanhempien esimerkki on tärkeä liikunnallisen elämäntavan kehittymisessä. Korhonen muistuttaa, että päiväkodissa ulkoilu ei vielä takaa, että lapsi olisi ollut päivän aikana fyysisesti aktiivinen.

Joskus television tai tietokoneen voi tuikata kaapin perukoille ja lähteä illalla yhdessä ulkoilemaan. Korhonen muistuttaa, että lasta ei kannata pakottaa, vaan innostaa ja kannustaa liikkumaan.

– Mielikuvitus lentoon: liikuntavälineeksi käy mikä tahansa, vaikka ilmapallo tai höyhen. Sanomalehdestä voi tehdä mailat ja pahvilaatikoista maalit, Korhonen innostaa.

Tutkijoiden mukaan liikunnallinen elämäntapa tukee hyvinvointia ja voi tarjota sosiaalisen verkoston koko elämän varrelle.

(MTV3 - STT)

Kolmannes alle kouluikäisistä ei liiku tarpeeksi