Sami Hyypiä pelasi fantastisen uran, jonka huippuna kymmenen kautta Liverpoolissa, niistä 2001-2003 jopa legendaarisen joukkueen kapteenina. Pelaajaura oli sensaatiomainen, mutta valmennusuralla Hyypiä ei ole päässyt lentoon.
Tai toki pääsi heti sen alussa, mutta siihen oli syynsä. Pelaajaura päättyi 2011, minkä jälkeen Hyypiä nimitettiin saman tien A-maajoukkueen valmennusryhmään Mixu Paatelaisen tueksi. 2012 hänet nimitettiin Bayern Leverkusenin päävalmentajaksi yhdessä Sascha Lewandowskin kanssa. Lewandowski oli jo harjoitellut valmentamista kuusi kautta Bochumin kakkosjoukkueessa ja Leverkusenin junioreissa. Juuri tuo vaihe Hyypiän uralta puuttui kokonaan, mikä on koitunut myöhemmin hänen ongelmakseen; Hyypiä joutui heti pelaajauransa jälkeen liian isoihin saappaisiin kokemukseensa nähden.
Urheilutoimittajat menivät retkuun
Heti avauskaudella Hyypiä luotsasi Leverkusenin Bundesliigan kolmoseksi ja Mestarien liigaan. Monen asiantuntijan mielestä menestyksen takana oli kuitenkin Lewandowski, ei Hyypiä. Suomalaiset urheilutoimittajat menivät raskaasti vipuun, kun he äänestivät Hyypiän käsittämättömästi samana vuonna Vuoden valmentajaksi.
Ongelmat alkoivat jo vuodenvaihteessa 2014. Leverkusen pelasi 15.12.2013 - 4.4.2014 yhteensä 17 virallista ottelua saldolla 3-2-12. Hyypiä sai potkut. Suomalaisen lähdettyä joukkue hävisi Lewandowskin komennossa 21 seuraavasta ottelusta ainoastaan yhden.
Katastrofi Brightonissa
Kesällä 2014 Championshipin Brighton Hove & Albion palkkasi Hyypiän managerikseen. Kausi alkoi kahdella tappiolla, sitten tuli kaksi voittoa. Joulukuun 20. päivään mennessä tuli tämän jälkeen yksi voitto 16 ottelusta ja Hyypiä erosi. Ura näytti olevan rajussa alamäessä. Hyypiä piti valmentamisesta taukoa syksyyn saakka, kunnes sveitsiläinen suurseura FC Zürich palkkasi hänet. Seura on voittanut 2000-luvulla kolmesti Sveitsin mestaruuden ja kolmesti cupmestaruuden. 2010-luvulla seura on ollut kerran mestarien liigan lohkovaiheessa ja kahdesti Eurooppa liigan lohkovaiheessa, edellisen kerran viime vuonna. Viime kaudella joukkue sijoittui Sveitsin liigassa kolmanneksi.
Vaikeaa myös Zürichissa
Kausi on alkanut heikosti. Eurooppa liigan karsinnassa tuli saman tien lähtö Dynamo Minskiä vastaan. Liigassa voittoja ei ole tahtonut tulla kirveelläkään ja vasta sunnuntain 5-3-voitolla Luganosta FC Zürich nousi jumbosijalta voitettuaan ennen sitä 15 liigapelistään vain yhden. Lugano-voitto oli kauden ensimmäinen kotivoitto joukkueelle.
Kun harjoitusotteluita ei lasketa mukaan, on Sami Hyypiä valmentanut 15.12.2013 lähtien kolmessa eri seurassa yhteensä 63 ottelua. Voittoja on 13, tasapelejä 21 ja tappiota 29. Leverkusenin jälkeen Hyypiä sai käsiinsä edellisvuonna Valioliigan nousukarsinnoissa olleen Brightonin, nyt hän johtaa joukkuetta, joka oli viime vuonna Sveitsin liigan kolmonen. Brighton oli pudota Championshipistä kaudella, jonka Hyypiä aloitti ja nyt FC Zürich on seuran historiaan nähden kammottavassa jamassa.
Pientä orastavaa toivoa
Onko Sami Hyypiä siis huono jalkapallovalmentaja? Sitä me emme voi vielä tietää. Kovin ohdakkeinen on aloitus kuitenkin ollut. Hyypiä käy parhaillaan läpi erittäin kovaa koulua. Hän on ollut viimeiset kaksi vuotta tilanteessa, missä tappioita tulee koko ajan tuplasti enemmän kuin voittoja. Hyypiän voittoprosentti 63 viime ottelusta on juuri ja juuri yli 20. Nyt hänellä on Zürichin kanssa allaan viisi peräkkäistä ottelua ilman tappiota, kaksi voittoa ja kolme tasapeliä. Kausi on vielä mitenkuten pelastettavissa.
Väärä reitti maksoi paljon
Mielestäni Hyypiä teki virheen siinä, että lähti valmentamaan heti aktiiviuransa päätyttyä. Ja jo ensimmäinen pesti oli kannuksiin nähden liian kova, huippuseura Bundesliigasta. Tavallaan Hyypiä olisi ollut hullu, jos ei olisi ottanut tarjousta vastaan, mutta toisenlainen reitti olisi varmasti tehnyt hänestä tänä päivänä paremman valmentajan, mitä hän nyt on. Ensin akatemiavalmennusta tai joku juniorijoukkue, sitten ehkä kakkosvalmentajaksi jonnekin isompiin ympyröihin ja sitä kautta päävalmentajan töihin. Tämä tie olisi ollut paitsi kehittävämpi, myös turvallisempi; nyt Hyypiän sädekehä uhkaa rapistua, sillä tilastot ovat tylyjä ja valmentajavalintoja tekevät seurapomot osaavat niitä tulkita kiusallisenkin hyvin. Ja voi olla, että vuoden parin breikki jalkapallon arjesta pelaajauran päättymisen jälkeen olisi tehnyt sekin hyvää ja auttanut näkemään asioita kauempaa hiukan eri tavalla.
Loppuvuosi ja kevät Zürichissa ei ole vielä Sami Hyypiän viimeinen oljenkorsi valmentajana, mutta tulosta on alettava tulla. Muuten uhkaa käydä niin, että kaikkien vähänkin merkittävien valmennuspestien ovet pysyvät suljettuna. On mahdollista, että Sami Hyypiä on jonakin päivänä yhtä suuri valmentaja mitä hän oli pelaajana. Mutta pitkä ja kivikkoinen tie siihen määränpäähän on.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä