Leväennuste: Sinileväriski Suomen merialueilla huomattava

Selkämeren eteläosassa ja itäisellä Suomenlahdella kukintariski on kohtalainen. Perämerellä, Selkämeren pohjoisosassa ja Suomenlahden itäisimmässä osassa riski on vähäinen.

Suomenlahdelle laajoja kukintoja

Laajojen sinileväkukintojen todennäköisyys on erityisesti Suomenlahdella ja eteläisellä Selkämerellä viime vuotta suurempi. Tähän on syynä se, että pintakerroksen fosfaattifosforipitoisuus on kohonnut viime vuoden talvitilanteeseen verrattuna.

Suomenlahdella viime vuoden aikana syvään veteen pääaltaasta virrannut ja pohjasta huonoissa happioloissa vapautunut fosfaatti on kuluneen talven myrskyjen seurauksena sekoittunut ylempiin vesikerroksiin. Ravinnetilanne mahdollistaa Suomenlahdelle tulevana kesänä viime kesää voimakkaammat sinileväkukinnat, jos sääolot ovat kukintojen syntymisen kannalta sopivat.

Viime talveen verrattuna fosforipitoisuus on noussut myös koko Ahvenanmerellä ja Selkämerellä. Syynä on fosforipitoisen veden virtaaminen Itämeren pääaltaalta Pohjanlahdelle. Itämeren pääaltaan fosforitaso on huomattavan korkea kuten aikaisempinakin vuosina.

Sinilevät voivat olla myrkyllisiä

Sinilevät saattavat muodostaa erilaisia myrkkyjä ja ihoa ärsyttäviä aineita, joten runsaisiin sinileväesiintymiin pitää aina suhtautua varoen. Sinileväkukintojen huippu Suomen merialueilla ajoittuu normaalisti heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Kukinnat saattavat kuitenkin jatkua paikoin pitkälle syksyyn. Tyyni ja lämmin sää edesauttaa sinilevälauttojen syntymistä.

Sinileväennuste kuvaa parhaiten avomerialueiden kukintariskiä. Avomerellä muodostuneiden kukintojen kulkeutuminen lähelle rannikkoa riippuu suuresti kulloinkin vallitsevista tuuli- ja virtausoloista. Suomenlahden ja Selkämeren rannikkoalueilla ja Saaristomerellä sinileväkukintojen riski vaihtelee mm. paikallisten kuormituslähteiden, virtausten ja syvyyssuhteiden vuoksi.

Suolapulssi ei vielä vaikuta Suomeen 

Vuodenvaihteessa Pohjanmereltä tullut suolapulssi oli talvella havaittavissa eteläisen Itämeren syvänteissä, Arkonan ja Bornholmin altailla, jossa pohjan läheisen veden suolaisuus lähentelee paikoin 25 promillea kun se vielä viime talvena oli noin 15 promillea tai vähemmän.

Pohjanläheisen veden happitilanne on näissä syvänteissä suolapulssin tuoman hapekkaan veden myötä muuttunut hyväksi. Ruotsin meteorologisen ja hydrologisen tutkimuslaitoksen (SMHI) tulosten mukaan suolapulssi on kevään aikana saavuttanut Gotlannin syvänteen. Edetessään Itämeren pääaltaan syviin osiin se samalla työntää edeltään vanhan hapettoman ja ravinnerikkaan syväveden. Tämän vesimassan sekoittumisen mahdolliset vaikutukset levätilanteeseen tulevat näkymään Suomen merialueilla vasta ensi talven jälkeen.

SYKEn merikeskus tiedottaa Suomen avomerialueiden levätilanteesta tästä viikosta alkaen joka viikon torstai elokuun loppuun saakka.