USA 2004. Ohjaus: Brad Silberling. Käsikirjoitus: Robert Gordon, Daniel Handlerin kirjojen pohjalta. Tuotanto: Scott Rudin, Barry Sonnenfeld, Laurie MacDonald, Walter F. Parkes. Kuvaus: Emmanuel Lubezki. Leikkaus: Michael Kahn ja Dylan Tichenor. Pääosissa: Jim Carrey, Meryl Streep, Jude Law, Emily Browning, Liam Aiken, Kara ja Shelby Hoffman, Timothy Spall, Billy Connolly, Dustin Hoffman, Catherine O’Hara, Luis Guzman. Kesto: 108 min.
Lemony Snicket, oikealta nimeltään Daniel Handler, on nuoren polven newyorkilaiskirjailija ja käsikirjoittaja, jonka tummaa kauhuhuumoria uhkuva lastenkirjasarja A Series of Unfortunate Events tunnetaan Amerikassa paremmin kuin meillä. Snicketin omalaatuiset kirjat ovat sukua Roald Dahlin synkeänsävyisille lastentarinoille sekä C.H. Lewisin Narnia-sarjalle, mutta ne ovat vielä piirun verran anarkistisempia. Nyt TV-ohjaajana kokenut Brad Silberling on tehnyt Snicketin kirjoista loisteliaan koko perheen elokuvan, joka pursuilee sekä rämäpäistä mielikuvituksen lentoa että vanhanaikaista tarinankerronnan iloa. Nimekkäistä tähtinäyttelijöistä puhumattakaan.
Surkeiden sattumusten sarja alkaa oireellisesti räikeänvärisellä keijuanimaatiolla, joka katkeaa äkisti Lemony Snicketin (äänenä Jude Law) sarkastiseen varoitukseen: ”Jos haluatte seurata äskeistä söpöä ja reipasta piirrosseikkailua, olette väärässä salissa. Nyt seuraa jotakin, jota ette varmasti halua nähdä.” Alkaa kaamea epookkitarina Baudelairen epäonnisista orposisaruksista. He ovat 14-vuotias keksijänero Violet (Emily Browning), pari vuotta nuorempi lukutoukka ja mnemonisti Klaus (Liam Aiken) sekä pikkuruinen Sunny (vain puolitoistavuotiaat Kara ja Shelby Hoffman), joka ei vielä puhu aikuisten kieltä mutta pitää kaikenlaisten esineiden puremisesta. Heidän vanhempansa menehtyvät kotikartanon oudosti alkaneessa tulipalossa.
Hyvää tarkoittava mutta umpihömelö asiamies Mr. Poe (mehukas Timothy Spall) määrää lapset setänsä Kreivi Olafin (loistava Jim Carrey) huomaan, orjatyöhön kammottavaan natisevaan mörskään – vaikka Kreivi ei oikeasti ole edes sukulainen vaan ilkeä teatterinäyttelijä, joka haluaa anastaa orporaukkojen miljoonaperinnön. Ja kuinkas muuten kuin surmaamalla lapset! Keinoiksi kelpaavat niin yliajavat junat kuin myrkylliset käärmeet ja ahnaat iilimadot.
Elokuvan herkullisinta antia ovat Jim Carreyn virtuoosimaisesti luonnostelemat roolihahmot. Ovelan Kreivi Olafin näyttelijänlahjat kun tekevät hänestä milloin ”neurologisesti rajoitetun” mutta verenhimoisen käärmespesialistin, milloin lupsakasti valehtelevan merikarhun, ja vain lapset näkevät miehen naamioiden taa. Jos jonkinlaista onnetonta sukulaista joutuu hänen takiaan surkeiden sattumusten eteen: herpetologisti-setä Monty Montgomery (muikea Billy Connelly), joka tahtoisi raahata lapset Afrikkaan tutkimaan matelijoita, ja mitä kummallisimpien fobioiden vaivaama Josephine-täti (ihastuttava Meryl Streep), joka asustaa hirvittävän kuolemanrotkon reunimmaisella partaalla mutta enemmän kuin pudotusta pelkää omia ovennuppejaan…!
Baudelairen lapset ovat pahassa maailmassa ypöyksin, mutta ylivertaisella nokkeluudellaan (rohkeudellaan, teknisillä keksinnöillään ja lukeneisuudellaan) he selviytyvät vastoinkäymisestä toiseen voittajina – vaikka kaikki ympäröivät aikuiset ovat jollei pahoja niin heikkoja ja vastuutaan pakoilevia pelkureita. Tähän liittyykin tarinan kevyesti kantaaottava, erityisesti uusavuttomiin uravanhempiin sopiva sanoma.
Älykkään Surkeiden sattumusten sarjan rinnalla Harry Potterit tuntuvat kesyiltä ja kaavamaisilta siirappisotkuilta. Silberlingin värikylläisen paketin osatuottajana on häärinyt mm. elokuvista Addams Family ja M.I.B. – miehet mustissa muistettava Barry Sonnenfeld: tälläkin kertaa goottilainen estetiikka yhdistyy ratkiriemukkaaseen toimintakomediaan mitä virkistävimmillä tavoilla, eivätkä erikoisefektit ehdi muuttua itsetarkoitukseksi. Lopputulos varmasti kauhistuttaa pienempiä ja naurattaa isompia. Ja oli lapsia tai ei, kaikkien aikuisten on syytä nähdä tämä!
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Buena Vista