Näyttelijä Leif Wager kuoli lauantaina kotonaan Helsingissä sairastettuaan pitkään. 80-vuotiaana kuollut Wager oli aikanaan Suomen valovoimaisimpia näyttelijöitä niin teatterin lavalla kuin valkokankaallakin. Suuri yleisö muistaa Leif Wagerin ehkä parhaiten elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi, jossa hänellä oli uransa toinen elokuvarooli. Wager muisteli elokuvan vaikutusta elämäänsä toissa vuonna ilmestyneessä muistelmateoksessaan Hävyttömän hieno elämä. -Tammikuun viimeisenä päivänä 1943 oli Katariina ja Munkkiniemen kreivi -elokuvan ensi-ilta, ja sen jälkeen elämäni muuttui tavalla, jota en hurjimmissa unelmissanikaan olisi voinut kuvitella. Romanttista sankarihahmoa esittänyt Wager hukutettiin lahjoihin ja kirjeisiin, joita tuli päivittäin jopa puolentoista sataa. Posti toi tulvimalla leikkieläimiä ja lippuja erilaisiin tilaisuuksiin, ihmiset lähettivät jopa leipäkorttejaan. Puhelin soi yötä päivää, ja se oli pian pakko asettaa poliisin valvontaan. Eipä aikaakaan, kun poliisilla oli haavissaan 50 eri-ikäistä naista, jotka kuitenkin päästettiin menemään Wagerin pyynnöstä. -Olin näyttelijänä vielä aivan vihreä. Satuin vain filmissä edustamaan jotakin, joka oli mahdollisimman kaukana sodan harmaasta arkipäivästä, Wager analysoi jälkikäteen.
Munkkiniemen kreivin roolin jälkeen Wager esiintyi lukuisissa elokuvissa. Pääosassa hän oli muun muassa elokuvissa Tanssi yli hautojen, Kesäillan valssi, Onnelliset ja Läpi usvan, josta hän sai Jussi-palkinnon vuonna 1948. Viimeisiä pitkiä rooleja Wagerilla oli vuonna 1971 Mauno Kurkvaaran elokuvassa Kujanjuoksu. Leif Wager oli syntynyt Helsingissä 11. helmikuuta vuonna 1922. Osan lapsuudestaan hän eli Ranskassa boheemien taiteilijavanhempiensa Lasse ja Elsa Wagerin työskennellessä siellä. Wagerin herrasmieseleganssi oli osin hienon pariisilaisen Lycee de Montaigne -poikakoulun peruja. Siellä oppilaille opetettiin käytöstavat ja käsisuudelmat. Näyttelemistä Wager opiskeli Oslon kansallisteatterissa vuosina 1939-40 sekä Svenska teaternin oppilaskoulussa vuosina 1940-42. Svenskaniin Wager oli kiinnitettynä vuodesta 1942 vuoteen 1975 ja siitä eteenpäin vuoteen 1989 saakka hän oli Suomen kansallisteatterin näyttelijä. Hänen roolejaan näyttämöllä olivat muun muassa Sakini Elokuun teehuoneessa, Armfelt Kustaa III:ssa, Danilo Iloisessa leskessä ja Higgins My Fair Ladyssa. Wagerin televisiotöistä muistettavimpia on presidentti Risto Rytin rooli 1970-luvun lopun suursarjassa Sodan ja rauhan miehet.
Näyttelemisen ohella Wager opiskeli musiikkia ja laulua. Levyille hänen laulamiaan kappaleita päätyi nelisenkymmentä.