USA, 2000. Ohjaus: Giuseppe Tornatore. Käsikirjoitus Alessandro Bariccon kirjan pohjalta: Giuseppe Tornatore. Kuvaus: Lajos Koltai. Leikkaus: Massimo Quaglia. Tuotanto: Francesco Tornatore. Pääosissa: Tim Roth, Pruitt Taylor Vince.
Legendoista, saduista ja nostalgiasta syntyy lumoavia elokuvia, jos asialla on näiden ominaisuuksien päälle ymmärtävä ohjaaja. Syystä ylistetyn Cinema Paradison ohjaaja Giuseppe Tornatore on yksi heistä. Legenda nimeltään 1900 on italialaisen Tornatoren ensimmäinen englanninkielinen tuotanto, vaikka työryhmä onkin näyttelijöitä lukuunottamatta pääsääntöisesti Tornatoren maanmiehiä. Elokuvan kirkkaimpia tähtiä ovat Tornatoren lisäksi huikean roolin tekevä Tim Roth, kuvaaja Lajos Koltai sekä säveltäjä Ennio Morricone.
1900-luvun alusta 40-luvulle asti kaartuvan tarinan kertojana on Max-niminen muusikko, joka on taloudellisessa ahdingossa myymässä rakasta trumpettiaan antiikkikauppiaalle. Kaupan pitäjä pistää levylautaselle soimaan levyn, jonka soittajan Max tunnistaa. Levyllä soittava pianisti on hänen kauan sitten kadonnut ystävänsä, joka kantaa nimeä 1900 uuden vuosisadan mukaan. Pianistilegendan tarina alkaa kehittyä nostalgisten takaumien kautta kuljettaen tapahtumia kohti elokuvan nykyhetkeä. Takaumista rakentuu kiehtova henkilökuva miehestä, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi ja joka jäi elämässä sivustakatsojaksi.
Koska elokuvan suurta roolia näyttelee musiikki, ohjaaja Tornatore ja säveltäjä Ennio Morricone rakensivat kuvia ja musiikkia rinnan. Yli 400 elokuvapartituuria tehnyt Morricone tuli tunnetuksi Sergio Leonen italo-westernien säveltäjänä. 1900:ssa musiikki sekä viihdyttää, luo tunnelmaa että toimii kertojana. Kun päähenkilö käy läpi menneisyyttään pianon ääressä, hän samalla soittaa hitaasti nuotteja, joita muutamat instrumentit nousevat taustalle tukemaan: soitosta kasvaa samalla tuon kohtauksen hillitty taustamusiikki. Roth, joka ei ollut koskaan soittanut pianoa, opetteli siihen liittyvät fyysiset eleet. Lukuisissa virtuoosisissa kohtauksissa hänen koskettimilla liitävät kätensä on korvattu digitaalisin kuvin.
Suurten legendojen luonteeseen kuuluu tragedia ja salaperäisyys. Legendasta nimeltään 1900 tekee entistä mystisemmän se, ettei hänen koko olemassaoloaan koskaan dokumentoitu.1900 onkin kertomuksessa kuuluisa legenda jo eläessään. Tunnelmaltaan elokuva muistuttaa paitsi Tornatoren Cinema Paradisoa, myös Il Postinoa. Puitteet ovat kuitenkin, toisin kuin näissä pienimuotoisissa tarinoissa, hyvin spektaakkelinomaiset. Tornatoren elokuva on kuin köyhän miehen Titanic, jossa kuljetaan laivan pimeissä uumenissa, hiilen, lian ja melun sumentamissa paikoissa, joita on kuvattu maagisen romantisoidusti. Tornatoren elokuva on häpeilemättömän sentimentaalinen - ja ehkä juuri siksi niin koskettava.
Teksti: Minna Karila