Suomi 2014. Käsikirjoitus ja ohjaus: Selma Vilhunen. Tuotanto: Elli Toivoniemi. Kuvaus: Selma Vilhunen, J-P Passi, Päivi Kettunen ja Sari Aaltonen. Leikkaus: Okku Nuutilainen. Äänisuunnittelu: Tuomas Klaavo. Pääosissa: Jussi Huovinen, Hanneriina Moisseinen, Sólveig Thoroddsen. Kesto: 82 min.
Kotimainen dokumentti voi hyvin. Kiinnostavia ja korkeatasoisia, lyhyitä ja pitkiä dokumentteja valmistuu jatkuvasti, ja yksi innostavimmista luovuuden pesäkkeistä on neljän elokuvanaisen vuonna 2010 perustama tuotantoyhtiö Tuffi Films. Pitkän dokumentin Laulun on tuottanut Tuffin Elli Toivoniemi, käsikirjoittanut ja ohjannut Selma Vilhunen.
Vilhunen (s. 1976) on kunnostautunut pääasiassa dokumenttien (mm. Minun pikku elefanttini, Ponitytöt) ja lyhytelokuvien parissa; viimeisimpänä saavutuksena mainion komedialyhärin Pitääkö mun kaikki hoitaa? pääsy tämänvuotiseen Oscar-kisaan.
Laulu on kertomus Suomen viimeisestä runolaulajasta ja hänen oppilaastaan. Jussi Huovinen, 89, on kotikylänsä Hietajärven ainoa asukas. Hän on viimeinen elossa oleva suomalainen, joka on oppinut vuosituhansia vanhoja runolauluja suullista tietä, omalta äidiltään ja isältään. 35-vuotias kuvataiteilija ja sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseinen haluaa oppia Jussilta lauluja ja kaikkea sitä viisautta, joka niihin kätkeytyy.
Elokuva seuraa Hanneriinaa ja Jussia kolmen vuoden ajan, aikana jolloin kumpikin heistä kohtaa elämänsä suuren surun. Jussi on jäänyt leskeksi ja Hanneriina menettänyt isänsä jo vuosikymmeniä sitten – kaipuu vain ei taitu. ”Laulu virittää laulajan surun tilaan. Samalla se suojaa pimeydeltä”, kuuluu päähenkilöiden väite. Tämä todella välittyy elokuvan hartaista, suorastaan meditatiivisista laulu- ja kanteleensoittokohtauksista.
On riemastuttavaa seurata Jussin ja Hanneriinan kohtaamisia, jotka ovat täynnä kiintymystä, vilpitöntä kunnioitusta ja aitoa kuuntelemista. Oppilas imee innoissaan laulun ja runon saloja, ja vilkkusilmäinen opettaja selvästi nauttii lauluistaan. Kummallekin kohtaamiset ovat vapauttavia ja terapeuttisia. Aivan pöhköksi ilosta Jussi äityy, kun vieras tuo mukanaan islantilaisen laulajaystävänsä Sólveigin. Tällä on kaunis ääni ja tarttuva nauru.
Äänen tuottamisesta ja kuuntelemisesta kun on kyse, elokuvan äänimaailmalla on erityisen tärkeä merkitys. Herkkävireisestä äänisuunnittelusta vastaa kokenut velho Tuomas Klaavo, joka on tehnyt monipuolista ääniuraa 2000-luvun alusta asti.
Laulu on lempeän pohdiskeleva sukellus kalevalaisiin juuriimme, esiäitiemme ja -isiemme viisauteen. Elokuva tarjoaa lohdullisen ajatuksen jatkuvuudesta: sen mahdollistaa yhteys toisiin ihmisiin, niin eläviin kuin kuolleisiin.