Viime vuoden helmikuussa lauluntekijä Kikka Laitinen oli vasta eronnut pitkästä parisuhteesta. Suunnitelma aikuisen naisen sinkkuelämästä katkesi alkuunsa, kun kohtalo johdatti eteen ensirakkauden vuosien takaa.
Puolitoista vuotta sitten Kikka Laitisen elämässä tuli yksi iso ajanjakso päätökseensä. Lauluntekijä lähti 20 vuoden jälkeen yhteisestä sopimuksesta eri teille trumpetistimiehensä kanssa.
Elämänmuutoksen myötä Kikka karisti kotipaikkakuntansa pölyt jaloista ja muutti Helsinkiin.
− Ajatuksenani oli, että vietän aikuisen naisen sinkkuelämää ja teen töitä. Sinkkuna en ehtinyt olla kuin viikon, kun kohtasin nuoruuden ensirakkauteni, lauluntekijä kertoo yhä pöllämystyneenä asioiden saamasta käänteestä.
Nuorenparin alkutaival
Kikka oli nuori lukiolainen tavatessaan Hapen vuonna 1976 Valkeakoskella. Musiikista kiinnostunut kaksikko löysi nopeasti yhteisen sävelen.
− Minä rupesin soittamaan tuolloin valkeakoskelaisessa bändissä, Hape taas meni Irwinin lapset -kokoonpanoon. Soitimme jossain vaiheessa samassakin bändissä.
Kikka ja Hape olivat erottamaton pari kymmenen vuoden ajan, kunnes suhde päättyi eroon. Kikan mukaan he olivat yksinkertaisesti liian nuoria.
− Ero on kaduttanut molempia myöhemmin. Siksi oli ihan ihmeellistä, että tapasimme sattumalta keikalla Valkeakoskella.
"Minun on pakko uskoa rakkauteen"
Kikan ja Hapen uusi kohtaaminen oli kummallekin voimakas tunne-elämys. Kuluneista vuosista huolimatta vastapäätä seisoi tuttu ihminen.
Tarina jatkui luontevasti siitä mihin se aikanaan jäi. Kikka muutti vastikään Hapen luokse Lahteen, tilavaan puutaloon, jonka yläkerrassa lauluntekijä saa keskittyä rauhassa työhönsä.
− Usein kun ajattelee, että teen näin, tapahtuu jotain ihan muuta. Koen tämän niin, että elämä tarjoilee yllättäviä lahjapaketteja. Sinulle annetaan paketti, jota et odottanutkaan, Kikka pohtii.
Kikan ja Hapen tunne on yhteinen: kyseessä on suuri rakkaus, jonka kummatkin ovat aina tienneet sisimmässään. Silti Kikan on vaikea uskoa, että ympyrä on sulkeutunut. Kaksikon tarina on kuin parhaimmasta rakkausromaanista; siirappia, josta Kikalla ei ole tapana hekumoida.
− Pakko minun on uskoa nyt rakkauteen, vaikka en ole uskonut siihen aiemmin. Sitä tiettyä tunnetta ei saa kenenkään toisen kanssa. Nyt tiedän, että rakkaus on totta, Kikka lausuu 50-vuotiaan varmuudella.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen