Ympäristöministeriö ja teollisuus kiistelevät siitä, kuinka paljon Suomeen tarvitaan pakkausten kierrätyspisteitä.
Kaupan ja elintarviketeollisuuden mielestä lasin ja metallin kierrätyspisteitä voisi vähentää neljännekseen nykyisestä. Ministeriön mielestä keräyspisteitä tarvitaan vähintään puolet nykymäärästä.
Pakkausten keräämisen ja kierrätyksen järjestäminen on siirtymässä jätelain muutoksen myötä teollisuuden ja maahantuojien vastuulle.
– Jätelain mukaan kierrätyspisteitä pitäisi olla niin paljon, että kuluttajan kannalta jätteen vieminen sinne olisi vaivatonta. Ministeriössä meillä on ollut lähtöajatuksena se, että kuluttajan matka kierrätyspisteeseen ei saisi olla pidempi kuin lähimpään kauppaan, linjaa ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Tarja-Riitta Blauberg.
– Pienempi kierrätyspisteiden määrä on helppo perustella sikäli, että kun on tietty määrä keräyspisteitä, materiaalin saanto ei enää lisäänny vaan pikemminkin kustannukset ja negatiiviset ympäristövaikutukset kasvavat, perustelee HKScanin toimitusjohtaja Hannu Kottonen.
Tällä hetkellä lasin ja metallin kierrätyspisteitä on yli 4 000, kartongin ja pahvin kierrätyspisteitä 2 000 ja muovin keräyspisteitä 290. Ympäristöministeriön esityksen mukaan tuottajien pitäisi tarjota vähintään
2 000 kierrätyspistettä lasille, metallille ja kartongille. Muovipakkauksille ministeriö haluaisi ainakin 500 keräyspistettä. Tuottajien mielestä puolet tästä määrästä eli 1 000 kierrättyspistettä riittäisi. Muoville tuottajat ehdottavat 300 keräyspistettä.
Viime perjantain määräaikaan mennessä ympäristöministeriöön jätettiin lähes 50 lausuntoa aiheesta.
Muovipakkausten kierrätyksestä kiistaa
Kiistan keräyspisteiden määrästä ratkaisee hallitus vielä tämän syksyn aikana. Todennäköistä kuitenkin on, että kierrätyspisteet harvenevat haja-asutusalueilla. Taajamissa kierrätyspisteet sijoitetaan kauppojen läheisyyteen.
Tuottajat ja ministeriö ovat erimielisiä siitäkin, mitä kerättäville muovipakkauksille pitäisi tehdä.
– On toivottavaa, että kotimainen muovin kierrätysteollisuus kehittyisi. Toki on mahdollista harkita myös muovijätteiden toimittamista muihin maihin käsiteltäväksi. Ensisijaisesti muovi pitäisi saada kierrätykseen eikä poltettavaksi, kuten teollisuus on esittänyt, sanoo Tarja-Riitta Blauberg.
– Mielestäni energiakäyttö täällä lähellä on paljon järkevämpää kuin viedä muovijäte logistiikkakustannuksilla ja energiaa käyttäen jonnekin kauemmas lajiteltavaksi, arvioi Hannu Kottonen.
Elintarviketeollisuus on laskenut, että pakkausten kierrätysverkoston rakentaminen tuo alalle uusia kuluja vähintään 15 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannukset tulevat viime kädessä kuluttajien maksettaviksi tuotteiden hinnoissa.
– Joku tämän joutuu maksamaan ja se siirtyy todennäköisesti äänestäjille ja kuluttajille, toteaa Kottonen.
Ministeriössä muistutetaan, että kuluttajien maksut siirtyvät vain uuteen paikkaan.
– Kuluttajat ovat maksaneet keräyksen tähänkin asti jätemaksujen muodossa. Aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti maksu siirtyy nyt vain ketjun alkupäähän tuotteen hintaan, muistuttaa Blauberg.
Uuden pakkausten kierrätyspisteverkoston pitäisi olla valmiina vuoden 2016 alussa. Ainakin osa nykyisestä kierrätyspisteverkostosta säilyy. Tuottajat aikovat neuvotella niiden käyttämisestä nykyisten ylläpitäjien kanssa.